Seitsemän kuvaa: lapsia ja nuoria painonnostotrikoissa. Tiiviit 2200 merkkiä, jossa seura-aktiivi muistelee punttikoulun vaiheita.
Parkanon kaupunki julkaisi Facebookissa ennakoivan postauksen paikallisen painonnostoseuran juhlakilpailuista. Kilpailun jälkeen, lauantai-iltana kaupunki postasi tapahtumasta vielä kuvan ja lyhyen pätkän.
Paikallislehti Ylä-Satakunta reivasi oman juttunsa näkökulmaa henkilövetoiseksi, ettei se menisi kunnan sisällön kanssa päällekkäin.
Lehden toimitusjohtaja-päätoimittajan Jukka Huikon mukaan esimerkki on tavallinen.
Parkano tuottaa erityisesti sosiaaliseen mediaan sisältöä alueen tapahtumista sekä yritysten ja yhdistysten kuulumisista. Se on huomattu myös lehden ilmoitusmyynnissä.
– Myyntineuvottelussa muutama asiakas on tuonut esiin, ettei ole tarvetta tietynlaajuiselle näkyvyydelle, kun he tietävät saavansa sitä myös kaupungilta, Huikko sanoo.
”Nyt on tärkeää herättää keskustelua aiheesta, sillä ilmiö voimistuu nopeasti valtakunnallisesti.”
Uutismedian liitto keräsi paikallisilta jäsenlehdiltään kokemuksia kuntaviestinnästä lokakuussa.
Vastaajista 70 prosenttia, reilut 40 paikallis- ja kaupunkilehden päätoimittajaa, arvioi, että oman alueen kunnan viestintä tulee usein tai satunnaisesti lähelle journalismia. Yhtä moni arvioi, että kuntien viestintä on aktivoitunut viime vuosina.
Kunnat tuottavat esimerkiksi paikallisten julkkisten ja asukkaiden haastatteluja sekä juttuja ajankohtaisista aiheista ja tapahtumista kanaviinsa. Asia jakaa päätoimittajia: osan mielestä kuntamediat ovat ongelma, osan mielestä eivät.
Jukka Huikko pelkää, että journalismi, kuntamarkkinointi ja muu viestintä menevät kuntalaisten silmissä sekaisin.
Sen sijaan hän ei näe Parkanon viestintää merkittäväksi ongelmaksi Ylä-Satakunnalle, ainakaan vielä.
Hän kuitenkin huomauttaa, että kuntien budjetit ovat eri tasolla kuin paikallislehtien. Jo yhden henkilötyövuoden siirto kunnan sisällöntuotantoon sekoittaa paikallisen viestinnän markkinat. Kuka seuraa paikallista päätöksentekoa, jos paikallislehti näivettyy? Kuntako?
– Nyt on tärkeää herättää keskustelua aiheesta, sillä ilmiö voimistuu nopeasti valtakunnallisesti, Huikko sanoo.
Huikko kysyy, onko sisällön tuottaminen verovarojen oikeaa käyttöä. Ylä-Satakunta kirjelmöi asiasta kesällä Parkanon kaupungille. Lehti tarjoutui myös tuottamaan viestintäpalveluja.
Parkanon kaupunginjohtaja Jari Heiniluoma kieltää, että viestintä olisi mennyt journalismin suuntaan.
Heiniluoman mukaan Parkano ei tahdo olla media, vaan se tekee kaupungin rajojen ulkopuolelle suuntaavaa markkinointiviestintää etenkin potentiaalisille uusille asukkaille.
Hän viittaa tutkimukseen, jonka mukaan asuinpaikan valinnassa painavat palvelut sekä mahdollisuudet harrastaa ja yrittää. Tästä syystä hänen mielestään kunnan tehtäviin kuuluu kertoa myös niistä.
”Digitaalisuus on murtanut portinvartijuuden. Kaupallinen media pitää vähän harhaisesti kiinni siitä edelleen, mutta tiedolla ei ole monopolia.”
Sen sijaan Järvenpää haluaa olla myös media, kuten se hiljattain kertoi.
Ja Oulu. Oulun kaupunkimediasta suunniteltiin jopa JSN:n jäsentä, mistä kuitenkin peräännytiin. Helmikuussa perustettu Mun Oulu julkaisee lukijan kuvia, henkilöhaastatteluja, näkökulmatekstejä ja podcasteja. Sillä on päätoimittaja, toimituspäällikkö ja niin edelleen.
Kalevan päätoimittajan Sanna Keskisen mukaan uusi kaupunkimedia vaikuttaa lehden toimintaan ”toisaalta hirveän vähän”. Keskinen toimi joitakin vuosia sitten Oulun viestintäjohtajana ja tunnustaa tuolloin ajaneensa ajatusta kaupungista mediana. Mun Oulussa viestintä tosin vietiin pidemmälle median suuntaan kuin hän oli ajatellut.
– Emme ole kokeneet Mun Oulua uhkana tai kilpailijana. Uskon, että fiksut lukijat hakevat objektiivisempaa otetta, Keskinen sanoo nyt.
– Mutta sitten on ollut havaittavissa, että jos kirjoitamme kriittisiä juttuja kaupungista, Mun Oulua saatetaan käyttää viestintäkanavana meidät ohittaen.
Hiljattain Kaleva kritisoi sairaanhoitopiirin ja kaupungin koronatiedotusta ja pyysi kaupunginjohtajalta aiheesta haastattelua. Kaupunginjohtaja ehti Mun Oulun haastatteluun, Kalevalle aikaa löytyi seuraavana päivänä.
Mun Oulun päätoimittaja ja kaupungin viestintäjohtaja Mikko Salmi sanoo, että haastattelu oli sovittu jo aiemmin eikä kaupallinen media mene oman median ohi. Sanna Keskisen mielestä sen pitäisi mennä, jos mediayhteistyö halutaan hoitaa fiksusti.
– Digitaalisuus on murtanut portinvartijuuden. Kaupallinen media pitää vähän harhaisesti kiinni siitä edelleen, mutta tiedolla ei ole monopolia, Salmi sanoo.
Hänen mukaansa Mun Oulu on ylittänyt keskimäärin 10 000 viikkokävijän tavoitteensa, parhaina viikkoina moninkertaisesti. Kaleva.fi:n viikkotavoittavuus vaihtelee FIAMin tietojen mukaan 300 000 kävijän molemmin puolin.
”Jos kuntamedia laittaa itselleen tiedotusvälineen kaavun ja kertoo päätöksistä journalisminomaisesti, onko se fake news?”
Kun kaikki organisaatiot ovat nykyään medioita, mikseivät kunnatkin olisi?
Uutismedian liiton lakiasiainjohtaja Ismo Huhtanen muistuttaa, että laki asettaa reunaehtoja kuntien toiminnalle.
– Eihän yksi painonnostoartikkeli kesää tee. Mutta jos kunta alkaa raportoida tiedotusvälineen kaltaisesti alueensa tapahtumista, se ei ole kuntalain mukaista toimintaa. Voi kysyä, pitäisikö toimituksellinen julkaisutoiminta yhtiöittää.
Myös kilpailuviranomainen voi puuttua siihen, jos kunta kilpailee mediamarkkinoilla julkisin varoin tuottamallaan sisällöllä, joka ei koske sen omaa toimintaa. Omasta toiminnastaan kunnalla on velvollisuus viestiä.
Huhtasen mielestä asiassa on myös periaatteellisempi puoli.
– Jos kuntamedia laittaa itselleen tiedotusvälineen kaavun ja kertoo päätöksistä journalisminomaisesti, onko se fake news? Kyllä siinä voi hämärtyä, mitä se viestintä on.
Näetkö ongelmaa kuntien medioissa?
Jari Seppälä
Viestinnän erityisasiantuntija, Kuntaliitto
Kannustamme kuntia viestimään monella tavalla ja mahdollisimman tehokkaasti, hyvässä yhteistyössä erityisesti paikallismedian kanssa. On arvokasta, että journalismin hyviä periaatteita ja osaamista tulee muihinkin organisaatioihin. Ei siinä mitään huonoa ole, jos siellä näkyy tiedon julkaisija. Miksei kunnan tehtävä olisi kertoa myös muusta kuin omasta toiminnastaan, jos se rakentaa kunnan elinvoimaa ja yhteisöllisyyttä? Kunta on kuitenkin yhteisö, ei vain viranomainen, joka tuottaa palveluita.
Katja Lehtisaari
Dosentti ja Tampereen yliopiston journalistiikan yliopistonlehtori
Sinänsä ei ole mielestäni ongelma, jos kunta alkaa julkaista tällaista sivustoa. Mutta jos se julkaisee sisältöjä, jotka ulkoisesti muistuttavat journalismia mutta eivät toimi sen eettisen koodiston alla, ihmisten voi olla vaikea tietää, onko sisältö journalismia vai muuta viestintää. Tästä on hyvä keskustella ja avata käytäntöjä, millaisin kriteerein sisältöjä julkaistaan.
