Journalistiopiskelijoita on viime vuosina imeytynyt työelämään mediataloihin kiitettävästi. Se kartuttaa opiskelijoiden ammatillista valmiutta ja varmentaa heidän toimeentuloaan. Valtaosan opiskelijoista on muutenkin käytävä töissä elinkulujen kattamiseksi.
Meille kouluttajina työelämän kokemus on pelkkää plussaa. Opiskelijoiden ammatillinen ymmärrys, työelämässä vaadittavat käytännön osaamiset sekä itsetunto kasvavat työkokemuksen kautta. Tunne, että olen oikealla alalla, on paras motivaattori.
Sitten päästäänkin tämän tekstin perussyyhyn.
Toimittajasta journalismin opettajaksi siirryttyäni olen huomannut, että laadukasta journalistista korkeakouluopetusta pidetään ikään kuin itsestään selvänä automaationa.
Totuus on kuitenkin toinen.
Jos journalistiopiskelija ei valmistu tavoiteajassa, neljässä lukuvuodessa, kouluttaja ei saa hänestä täyttä julkista rahoitusta. Jos opinnot keskeytyvät, rahoitusta ei tule lainkaan. Kun jopa yli neljännes opinnot aloittaneista katoaa matkan varrelle, jokainen taloutta ymmärtävä voi päätellä, millaisia vaikeuksia se tarkoittaa koulutuksen mitoittamiselle ja jatkuessaan sen järjestämisen tulevaisuuden näkymille.
Pääpiirteissään ilmaistuna ammattikorkeakouluille valmistuminen ja opintojen edistyminen tuottavat kolme neljäsosaa koulutuksen julkisesta rahoituksesta. Loppu neljännes koostuu sekin opintojen suorittamiseen liittyvistä mittareista.
”Jokainen alalla työskentelevä hyötyy vahvasta eettisestä ja ammatillisesta perustasta, jonka hän saavuttaa työn ja journalismiopintojen yhdistelmänä.”
Tähän kohtaan on siis hyvä huomauttaa, että tämä teksti edustaa alan suurimman journalismin medianomien kouluttajan, Haaga-Helian ammattikorkeakoulun, tilannetta. Journalisteja koulutetaan myös Turun ja Oulun ammattikorkeakouluissa sekä Tampereen, Helsingin ja Jyväskylän yliopistoissa.
Vaikka rahoituksen rakenteet eroavat meillä kuudella toisistaan, ilmiö, että opinnot jäävät yhä useammin roikkumaan työelämän hyvässä imussa, on silti yhteinen.
Tiedän, mitä kirjoitukseeni vastataan. ”Toimittajaksihan oppii ihan ilman kouluja.” Näin periaatteessa onkin: perustaidot voi omaksua työtä tekemällä. Tämä teksti ei vähättele niitä alamme huippuja, joilla opinnot ovat jääneet kesken tai niitä ei koskaan aloitettukaan.
Mutta on tärkeää ymmärtää, että valmistuminen vähintään medianomiksi tai journalistiikan kandiksi on yhteinen etu. Kun journalismia haastavat niin disinformaation tulva, polarisaatiota kiihdyttävät voimat kuin tekoälyn kehityskin, jokainen alalla työskentelevä hyötyy vahvasta eettisestä ja ammatillisesta perustasta, jonka hän saavuttaa työn ja journalismiopintojen yhdistelmänä.
Työelämän ja oppilaitosten yhteyttä voitaisiin hyödyntää paremmin. Työhön liittyvä opinnäytetyö ja muut työstä ammennetut opintosuoritukset auttavat opiskelijaa valmistumaan ripeästi ja työnantaja saa sitoutuneen ammattilaisen. Jos lupaavia nuoria ammattilaisia vielä kannustetaan ottamaan muutaman kuukauden opintovapaata valmistumiseen, tällä taataan osaltaan journalismin koulutuksen jatkuvuutta.
Ihmisinä meistä jokainen tietää, miten paljon tekemättä jääneet keskeneräiset asiat painavat mieltä. Se, että opinnot jäävät kesken, vaikuttaa inhimillisesti katsottuna aina jotenkin. Valmistuneella on paitsi parhaat mahdollisuudet edetä työuralla myös tie jatko-opintoihin, jos pesti jossain kohtaa päättyykin joko omasta päätöksestä tai työnantajan tilanteesta johtuen.
