Ilkka-Pohjalainen on ryhtynyt syksyn aikana kulkemaan suuntaan, jota ei uutismedialta ensimmäisenä odottaisi. Lehti on lanseerannut pitkäaikaisen Ylen toimittajan Anne Flinkkilän vetämän keskusteluohjelman, joka on saanut nimekseen Paussi. Kerran viikossa ilmestyvissä, noin 45 minuutin mittaisissa jaksoissa Flinkkilä haastattelee lehden levikkialueeseen kytkeytyviä ihmisiä heidän elämästään.
Keskusteluohjelma on osa laajempaa suunnitelmaa, joka tähtää siihen, että Ilkka-Pohjalainen lähettäisi omaa ohjelmaa joka arkipäivä.
Suunnitelmaansa toteuttaakseen lehti rakensi tiloihinsa tv-studion. Panostus on päätoimittaja Markku Mantilan mukaan ”ihan merkittävä”, mutta kuitenkin vähemmän kuin 10 miljoonaa, minkä Yle sijoitti studiouudistukseensa, hän vitsailee.
Vakavasti puhuen Mantila toteaa riskin olevan sellainen, että se kannattaa ottaa, vaikka tuloksia ei tulisikaan.
– Me päätimme, että emme ainakaan jää tuleen makaamaan odottelemaan kuolemaa.
Mantila perustelee, että perinteisen liiketoiminnan laskiessa yhtiö yrittää nyt löytää uusia taloudellisia jalkoja digitaalisista kanavista.
– Tietenkin teksti ja kuva toimivat digitaalisella puolellakin, mutta pitää olla muutakin. Nopeasti tehdyt videot, joita on joka paikka täynnä, eivät houkuttele kaikkia.
Hänellä on ”hytinä”, että 10 sekunnin mittaisen tiktok-videon suosio ei voi kestää kauan, koska se johtaa kansakunnan tyhmenemiseen.
– Liikkuvan kuvan puolelle tulee lisää tilaa, kun Ylekin supistaa toimintaansa. Tässä voi olla iskun paikkaa.
”Me päätimme, että emme ainakaan jää tuleen makaamaan odottelemaan kuolemaa.”
Flinkkilä muistetaan esimerkiksi Ylen pitkäaikaisesta Inhimillinen tekijä -ohjelmasta. Hänelle itselleen keskusteluohjelmat ovat rakas genre ja hän pitää kauheana, että niitä lopetetaan Yleltäkin, viimeisimpinä Perjantai ja Arto Nyberg.
– Sanoinkin Markulle, että lehden pitäisi käyttää slogania “Meidän lakeuksilla uskotaan vielä tarinaan”, hän heittää.
Flinkkilä on Ilkka-Pohjalaisen ohjelmasuunnitelmissa tärkeä ihminen. Hän oli mukana rakentamassa studiota ja Mantilan suunnitelmien mukaan voi myöhemmin olla kouluttamassa toimitusta studiotyöskentelyyn. Paussistakin on tarkoitus julkaista keväällä toiset kymmenen jaksoa.
Flinkkilä on ollut jo jonkin aikaa eläkkeellä mutta pitää hienona, että hänen ammattitaidolleen on kysyntää. Hän arvioi voivansa pitkän kokemuksensa ansiosta antaa lehden toimittajille päteviä vinkkejä kameran edessä esiintymiseen lähtien jo haastattelutekniikasta.
Hän on jo tähän saakka ollut positiivisesti yllättynyt siitä, miten hyvin kaikki on toiminut Ilkka-Pohjalaisen pienen työryhmän kanssa. Hänen lisäkseen Paussia on ollut tekemässä kuvaaja ja kaksi muuta ihmistä.
– Se on sujunut hirveän hyvin ja ihmiset ovat olleet sitoutuneita.
Myös vieraat ovat hänen mukaansa olleet innoissaan ja tulleet mielellään ohjelmaan kertomaan tarinansa.
Mantila puhuu vielä varovaisesti tuloksista. Tavoite – ja ainoa mittari – on saada lähetyksillä lisää tilaajia lehdelle. Noin kuukauden kokemuksella Paussista Mantila sanoo, että palaute on ollut yksipuolisen kiittävää ja uusia tilauksiakin on tullut, joskaan ”ei sadoittain”.
Hän sanoo, että kokeilu on vasta alkuvaiheessa ja ehkä vuoden päästä voidaan katsoa tarkemmin, millaisia tulokset ovat.
Mutta miksi yleisö tulisi Ilkka-Pohjalaisen verkkosivuille katsomaan ohjelmia?
– Siinä on kova työ, Mantila myöntää.
Vaaditaan runsaasti markkinointipanostuksia ja pitkäjänteisyyttä.
– Ei meillä ole kuvitelmia, että tämä olisi saman tien kaikkien huulilla.
Ilkka-Pohjalaisella on myös omaa podcast-tuotantoa, mutta podcastien kannattavaksi saaminen on vielä tv-tuotantoakin hankalampaa, koska kilpailua on niin paljon. Sisällön pitäisi olla poikkeuksellisen kiinnostavaa, että ihmiset tulisivat maksumuurin taakse kuuntelemaan.
– Meillä on ollut pesäpalloaiheisia podcasteja, joista väki on tykännyt. Mutta kun ne on laitettu muurin taakse, tykkääminen laskee.
Oikaisu 14.11. kello 15.40: Täsmennetty, että Paussi-ohjelmassa haastatellaan Ilkka-Pohjalaisen levikkialueeseen kytkeytyviä ihmisiä, ei vain eteläpohjalaisia.
