Sulje

Panu Uotila

Lukija jättää artikkelin herkästi kesken, mutta mistä muodostuu jutun imu?

digikerronta

Teoria väittää: Verkon erikoisartikkeli pitää otteessaan, kun teksti, visuaalisuus ja rikasteet toimivat yhteen. Erikoistaittojen kuvajournalismissa on koulukuntaeroja.

Verkkojutun imun ja kokemuksellisuuden kasvattaminen edellyttää tekijöiltä taitoja luoda eri elementeistä tarinaa tukeva, tyylillisesti yhtenäinen kokonaisuus. Journalististen sisältöjen kokeminen pelkän lukemisen sijaan korostuu verkossa.

Lukija jättää artikkelin kesken, ellei sen imu ole riittävän vahva. Rikasteilla voi kasvattaa journalismin koukuttavuutta, lukijan uppoutumista sisältöön ja sitä kautta maksuhalukkuutta. Tyylillisesti epäyhtenäisillä, päälleliimatuilla digielementeillä voi kuitenkin myös viedä lukijan huomion itse asialta ja syödä tekstin tehoa.

Helsingin Sanomien toimittaja Valtteri Parikka selvitti gradussaan tapaustutkimuksen avulla, miten jutun imua kasvatettiin Helsingin Sanomien erikoisjuttuprojektissa. Projektin seurauksena syntyi Helsingin huumeongelmaa käsittelevä erikoisartikkeli ”Ikuinen kierre”, josta tuli myös kaupallinen menestys lukijoiden ja jutun kautta tulleiden uusien tilausten määrällä mitattuna.

Jutun imu on abstrakti, vaikeasti mitattava ja lukijariippuvainen käsite. Se on kuitenkin tärkeä apukäsite, kun lukijoiden kiinnostusta journalismia kohtaan pidetään yllä ja kasvatetaan.

Parikan tutkimuksen mukaan jutun imun keskeisiä elementtejä ovat aloitus, konkretia, faktat ja lopetus.

Koukuttava aloitus on tärkein. Shokeeraava, lukijan silmille hyppäävä alku on yleinen, mutta menettää tehonsa liikaa käytettynä. Tapaus­tutkimuksen kohteena olleessa Hesarin jutussa päädyttiin tarinan huippukohdan esittämiseen ”tiiserinä” jutun alussa, skrollattavana kuva-video-animaationa.

”Konkretia on tärkeä tekstiin uppoutumisen tekijä, koska henkilöiden, miljöön ja tapahtumien yksityiskohtien avulla lukijan voi eläytyä tekstin maailmaan.”

Jutun aloituksessakin tuoreus ja yllättävyys on tärkeää eikä yhtä oikeaa kaavaa ole. Tutkimuksen mukaan Kuukausiliitteen aloitukset muodostuvat useimmiten tilanteista, kuvauksista, toimittajan sisäisestä äänestä, faktatiedon esittelystä tai asian käänteistä.

Konkretia on tärkeä tekstiin uppoutumisen tekijä, koska henkilöiden, miljöön ja tapahtumien yksityiskohtien avulla lukijan on mahdollista eläytyä tekstin kuvaamaan maailmaan. Faktoilla tekstiin saadaan syvyyttä ja eri tasoja, jotta juttu kertoo yhteiskunnallisista ilmiöitä yhtä tapausta laajemmin. Lopetuksella lukija saatetaan pois jutusta. Sillä määritetään, millaisen fiiliksen juttu jättää.

Parikan päiväkirjaan perustuva dokumentointi Helsingin Sanomien juttuprojektista paljastaa, että tekijätiimissä eniten kiistaa aiheutti kuvien käyttö. On koulukuntaeroja sen suhteen, miten paljasta kuvajournalismin tulisi olla erikoisartikkeleissa – eli pitäisikö kuvat näyttää omina kokonaisuuksinaan vai upottaa tekstiin erilaisin tehokeinoin.

Pitäisikö lukijalle antaa valtaa vaikuttaa itse kuviin skrollattavilla animaatioilla, tai pitäisikö kuvat pystyä klikkaamaan erikseen isommiksi?

Visuaalisuus aiheuttaa digijournalismin kehitystyössä muutenkin pohdittavaa. Suurin osa siitä kulutetaan puhelimien näytöillä mutta tehdään isoilla pöytänäytöillä. Verkkoon on houkuttavaa rakentaa suuria visuaalisia kokonaisuuksia, vaikka kaikki sisältö tulisi optimoida mobiiliin.

Rikasteiden käyttö todennäköisesti laajenee pienissäkin lehdissä, kun niiden tekemistä helpottavat työkalut ja valmiit pohjat yleistyvät.

Fakta

Tutkija: FM Valtteri Parikka
Tutkimus: Maisterintutkielma ”Jutun imun rakentaminen Helsingin Sanomien erikoisartikkeli­prosessissa” on julkaistu Jyväskylän yliopiston kieli- ja viestintätieteiden laitoksella journalistiikan tutkinto-ohjelmassa.

 

Käytäntö vastaa: Juttujen rikastaminen edellyttää koko tiimiltä huolellista etukäteissuunnittelua. Digikerronnassa ollaan vielä kokeiluvaiheessa.

Yle-palveluiden vastaava tuottaja Emma-Leena Ovaskainen, olet erikoistunut verkon erikoistoteutuksiin. Miten tekstillä, visuaalisuudella ja rikasteilla voidaan luoda jutusta mahdollisimman saumaton kokonaisuus?

Koko tiimin pitää käsikirjoittaa juttu jo ennalta, jotta kaikilla on jutun rakenne mielessä keikalle lähdettäessä. Tiimille pitää muodostaa yhteinen käsitys siitä, mitä juttua ollaan tekemässä ja mitä siihen tarvitaan.

Millaista lisäarvoa digirikasteet voivat parhaimmillaan juttuihin tuoda?

Rikasteilla voi syventää kerrontaa ja saada juttuun uusia ulottuvuuksia ja lisää pitoa.

Millaiset rikasteet toimivat parhaiten?

Se riippuu täysin siitä, mitä tavoitellaan. Halutaanko syventää faktakerrontaa vai luoda juttuun lisää tunnetta? Faktapuolella voi toimia esimerkiksi kartta, jonka kautta lukija pääsee sisälle jutun kuvaamaan maailmaan. Featureen voidaan audion lisäämisellä tuoda esimerkiksi henkilö kertomaan omalla äänellään asioista.

Digikerronnan tavat ja työkalut kehittyvät koko ajan ja myös ihmisten digilukutaito. Digitekeminen on parhaiden tekemisen ja kerronnan muotojen opettelua vielä kaikille, koska tätä on tehty vasta noin viisi vuotta nykytahdilla.

Uskotko, että rikasteet parantavat lukijoiden elämystä ja sitä kautta maksuhalukkuutta niin paljon, että niiden tekeminen kannattaa taloudellisesti?

Uskon siihen vahvasti. Erikoistoteutukset tuovat uusia lukijoita, mutta ne ovat olennainen osa myös nykyisten maksavien asiakkaiden pitämisessä.

Digimaailmassa ihmiset liikkuvat jouhevasti, joten tilausten pitämiseksi sisällön pitää yllättää.

Millaisten kerronnan keinojen uskot yleistyvän tulevaisuudessa?

Journalismi laajenee sosiaalisiin medioihin ja sieltä omaksutaan journalistiseen kerrontaan varsinkin visuaalisia kerronnan muotoja. Esimerkiksi Instagramista tuttu story-tyyppinen kuvakerronta on jo juttumuotona yleistynyt. Myös äänen lisääminen juttuihin lisääntyy. Monille on jo kasvanut nappi korvaan kiinni, eli ääntä käytetään luontevasti kännykän kanssa jo muutenkin arjessa.

AR:n eli lisätyn todellisuuden käyttäminen mahdollistaa digissä erittäin yksityiskohtaisen, havainnollisen ja vuorovaikutteisen kerronnan. Uskon, että AR:n käyttö journalismissa kasvaa nopeasti. Vielä en puhuisi taipuvista näytöistä tai hajuefektin välittymisestä kännykän kautta, mutta ehkä nekin ovat vuosien päästä tulossa.

Fakta

Tekijä: Emma-Leena Ovaskainen
Kokemus: Ovaskainen aloitti Yle palveluiden vastaavana tuottajana elokuun puolessa välissä. Aiemmin hän työskenteli Helsingin Sanomien designtuottajana vuodesta 2012 ja sitä ennen Ilta-Sanomien toimitussihteerinä vuodesta 2004. Ovaskainen on valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi Tampereen yliopistosta.

> Tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje. Tilaa Suomen Lehdistö.

Kommentit