Helsingin Sanomat ei ole tänä vuonna säästynyt osumilta. Niitä on tullut sekä Sanomatalon sisältä että sen ulkopuolelta.
Ensin olivat keväällä käydyt suuret muutosneuvottelut, joiden seurauksena seitsemän toimittajaa irtisanottiin ja toimitus viritettiin uuteen asentoon. Vanhoista, perinteisistä osastoista luovuttiin ja niiden tilalle luotiin noin 10 hengen sisältötiimejä. Väliportaan tuottajarooleja lakkautettiin ja kymmeniä journalisteja määrättiin uusiin työtehtäviin.
Uudistuksia on kritisoitu kovasanaisesti. Kesän alussa Journalisti-lehti kirjoitti erityisesti kulttuuritoimittajien tyytymättömyydestä uuteen organisaatioon ja vuorotyöhön. Jutussa anonyymi haastateltava totesi ”Hesarin sielun menneen rikki” tiimeihin jakamisessa.
Eräs esihenkilötehtävissä työskentelevä Helsingin Sanomien journalisti sanoo tätä juttua varten tehdyssä haastattelussa, että toimittajien näkemykset uudesta organisaatiosta vaihtelevat. Se ei tietenkään ole poikkeuksellista isossa työyhteisössä.
– Täältä löytyy ihmisiä, jotka etsivät uusia töitä, osa on jo lähtenytkin. Jotkut työskentelevät hammasta purren uudessa tehtävässään ja ovat pettyneitä. On myös monia, jotka ovat tyytyväisiä.
Oman uutispainotteisen roolinsa kautta esihenkilö arvioi, että tiimimalliin siirtyminen sinällään ei ole ”mullistanut elämää kauheasti”.
Toisen hesarilaisen mukaan Yläjärvi on pyrkinyt vähentämään toimituksesta ”taiteilijuutta” ja muistuttamaan, että journalismi on ensisijaisesti työtä.
Moni vaikuttaa olevan odottavalla kannalla. Uuden organisaation toimivuus näkyy vasta, kun arkista työtä on tehty jonkin aikaa.
Lokakuun alussa tehdyssä haastattelussa päätoimittaja Yläjärvi itse sanoo, että ”toukokuun alhosta aletaan päästä fiilispuolella eteenpäin” ja journalismin tekemisessä on palattu aiemmalle tasolle. Tästä todistavat muun muassa toimituksen ilmapiiriä säännöllisesti mittaavat Pulssi-kyselyt.
Yläjärvi ymmärtää kritiikin – johtivathan muutosneuvottelut irtisanomisten lisäksi myös useiden määräaikaisuuksien loppumiseen. Samalla monien toimittajien työnkuva on muuttunut suuntaan, jota he eivät itse olisi välttämättä halunneet.
Jostain piti kuitenkin lähteä liikkeelle, ja ajan kuluessa työn tekemisen tavat hioutuvat.
Kaiken uudistamisen takana ovat tietenkin tavoitteet, ja uudessa organisaatiossa Yläjärvi uskoo niihin päästävän paremmin kuin vanhassa mallissa. Yläjärvi sanoo, että vaikka Hesari pärjää digitaalisessa maailmassa jo varsin hyvin, sen pitää pystyä saamaan lisää digitilaajia.
Pitkään lehti on onnistunut hankkimaan tilaajia panostamalla yksittäisten, esimerkiksi lifestyleaiheisten, timanttijuttujen myymiseen. Nyt maksullisten juttujen määrä HS:n etusivulla on nousussa ja Yläjärven mukaan tavoite on siirtää fokus entistä enemmän yksittäisistä jutuista kokonaisuuteen. Se tarkoittaa, että tilauksia tuottavia juttuja pitää kyetä tekemään laajasti eri aiheista.
Organisaatiouudistus liittyy hänen mukaansa juuri tähän: pienemmät tiimit kykenevät helpommin ottamaan ”agendansa haltuun” ja tekemään relevanttia sisältöä Hesarin määritellyiltä vahvuusalueilta, joita ovat esimerkiksi talous, politiikka, kirjallisuus, Suomi ja pääkaupunkiseutu. Yläjärven mukaan tiimimallissa juttuja saadaan julki nopeammin kuin vanhassa organisaatiossa, jossa aikaa kului koordinointiin ja managerointiin.
”Kolmantena vuonna nähdään jo hedelmiä.”
Moni haluaa tietenkin kuulla ja nähdä, miten muutokset näkyvät yleisölle lehden journalismissa. Yläjärvi toppuuttelee ja sanoo, että kyse on pitkästä muutosprosessista, johon menee hänen kokemuksensa mukaan kolme vuotta: ensimmäisenä vuonna muutokset tehdään, toisena vuonna pyritään kirkastamaan, miten kaikki muuttuu ja saamaan ihmiset asian taakse.
– Kolmantena vuonna nähdään jo hedelmiä, mutta tietysti mielellään jo aiemmin, hän sanoo.
Tavoite on esimerkiksi kirkastaa lehden ääntä niin, että ihmiset tunnistavat Hesarin Hesariksi juttujen genrestä riippumatta. Yläjärvi painottaa, että vaikka Helsingin Sanomat on laajan yleisön media, se ei ole tarkoitettu kaikille, kuten Yleisradio. Siksi lehti voi priorisoida asioita sen mukaan, mikä todennäköisimmin kiinnostaa potentiaalisia tilaajia.
Tänä vuonna Helsingin Sanomissa on käytetty paljon aikaa uuden sisältöstrategian luomiseen. Se otettiin käyttöön lokakuussa ja nyt tiimeissä pohditaan, miten ne kykenevät soveltamaan strategiaa käytännön työssä.
Strategian taustaksi hyödynnettiin Yläjärven mukaan runsaasti dataa lukijoiden tarpeista sekä mediamarkkinan kehityksestä. Keskeinen huomio oli, että ihmiset, jotka ovat kiinnostuneita Hesarista mutta eivät tilaa sitä, kuluttavat uutismediaa eri tavoin kuin perinteisemmät lukijat.
Esimerkiksi nuoret kaupunkilaiset arvostavat ajantasaisen, monipuolisen ja luotettavan sisällön lisäksi muita ryhmiä enemmän lähestyttävyyttä, yllättymistä ja tuotteen parissa viihtymistä. He myös kuluttavat paljon audio- ja videosisältöjä.
– On todella paljon suomalaisia, jotka ovat valmiita maksamaan ajankohtaisesta pop-kulttuurin ilmiöitä käsittelevästä journalismista, joka ei ole pintaviihdettä. Tai jotka kaipaavat vaikka kirjallisuusjournalismiin uudenlaisia konsepteja. He eivät yleensä ole kovin hyvin edustettuna mediakeskustelussa, Yläjärvi kertoo.
Yläjärvi sanoo, että esimerkiksi tarve uutisten kontekstointiin on kasvussa ja toisaalta ainakaan nykyistä enempää juttuja ei ole tarvetta julkaista, pikemminkin päinvastoin. Lisäksi tarkoitus on panostaa esimerkiksi audioon ensi vuodesta alkaen.
– Maksuhalukkuutta tässä ajassa lisää tosi paljon se, että sisältö on läheistä ja itselle relevanttia.
Maksuhalukkuudesta päästäänkin sopivasti kritiikkiin, joka Helsingin Sanomiin on tänä vuonna kohdistunut Sanomatalon ulkopuolelta.
Pienimuotoisia kohuja lehden ympärillä on noussut esimerkiksi työpaikkailmoituksesta, jossa kulttuuritoimitukseen haettiin maksuhalukkuutta edistävää toimittajaa. Kesällä käytiin kiivasta keskustelua Sanna Ukkolan kirjoittamasta vieraskolumnista ja hiljattain ex-jääkiekkoilija Janne Puhakan kuolemaan liittyvästä uutisoinnista, jossa kriitikoiden mielestä Hesarin journalismi meni iltapäivälehtimäiseksi.
Yläjärvi sanoo yleisen ajan eetoksen olevan nyt sellainen, että lehden “tietyt kilpailijat” kritisoivat Hesaria, koska siitä on niille itselleen hyötyä. Kysyttäessä Yläjärvi mainitsee erikseen Uuden Jutun, Long Playn ja Suomen Kuvalehden mediakolumnistit.
– Ja se on ihan fine, no hard feelings, Yläjärvi sanoo.
Hän on sitä mieltä, että tietenkin kritiikki voi olla myös totta, eikä sitä pidä väheksyä, mutta ”eivät nämä ole mediakeskustelussa mitään automaattisen objektiivisia ääniä”.
Yläjärveä näyttää vaivaavan se, että kritiikissä vedetään helposti liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä yksittäisistä epäonnistumisista tai valinnoista. Esimerkiksi hän ottaa Ukkolan kolumnin, jossa tämä pohtii, ovatko toimittajat luisumassa kohti aktivismia. Yläjärven mukaan moni tulkitsi kirjoituksen Helsingin Sanomien linjaksi, vaikka vieraskolumnistit edustavat omaa ajatteluaan.
Ja sitten ovat tietenkin ne otsikot, joita kritisoidaan aina. Eräs pitkän linjan hesarilainen kuvailee, että onnistunut otsikointi saattaa tuoda jutulle jopa nelinkertaisen määrän klikkejä vaihtoehtoihin verrattuna.
– Yksi Hesarin parhaista otsikontekijöistä sanoi hauskasti mutta osuvasti, että hyvä otsikko on sellainen, että sen laatijaa vielä nukkumaan mennessäkin vähän iljettää, hän sanoo.
Heitto on lähteen mukaan ”puoliksi vitsi”, mutta Yläjärvi haluaa ehdottomasti sanoutua irti tämänkaltaisesta ajattelusta. Hän painottaa, että ei ole itse kuullut väitettä eikä senkaltaiseen otsikointiin missään tapauksessa kannusteta.
Jos jokin otsikko joskus onkin harhaanjohtava tai yliampuva, kyse on useimmiten yhdestä huonosta päätöksestä tai valinnasta kiireisen toimitusarjen keskellä – ei strategisesta linjasta.
Yläjärvi sanoo ottavansa otsikkokeskustelun vakavasti. Otsikoista kysytään ja niistä keskustellaan toimituksessa harva se päivä. Hän tunnistaa kovaäänisen ja vaikutusvaltaisen lukijakunnan, joka vaatii Hesarilta ”hirvittävän asiallista” otsikointia.
– On konservatiiviporukkaa, jota häiritsevät kaikki populaarit otsikot. Se ei ehkä ole maailma, johon haluan.
Yläjärvi pitää keskustelua Helsingin Sanomien ympärillä ristiriitaisena. Kovaäänisestä kritiikistä huolimatta lehden tilausperuutusten määrä on alemmalla tasolla kuin vuosi sitten ja digitaalinen kulutus suurempaa kuin koskaan. Alle 45-vuotiaiden halukkuus suositella Hesaria taas on kasvussa ja iäkkäämpien suositteluhalukkuus pysynyt ennallaan. Tämä kaikki kertoo Yläjärvelle siitä, että ei ole isoa joukkoa tilaajia, joita esimerkiksi otsikot ärsyttäisivät niin paljon, että he luopuisivat tilauksestaan.
”On konservatiiviporukkaa, jota häiritsevät kaikki populaarit otsikot.”
Yläjärvi on toiminut Helsingin Sanomien johdossa nyt reilun vuoden.
Hesarilaiset kuvailevat häntä hyvin suorapuheiseksi päätoimittajaksi, josta ei tarvitse arvailla, mitä mieltä hän on tai mihin suuntaan haluaa asioita kehittää.
Ja vaikka joidenkin mielestä uusi organisaatio istutettiin toimitukseen ylhäältä annettuna, Yläjärvi ei ole pakoillut kritiikkiä. Hän järjestää kahden viikon välein päätoimittajan tunteja, joissa käydään läpi ajankohtaisia asioita. Uuteen organisaatioon kohdistuneen kritiikin ollessa kovimmillaan Yläjärvi esimerkiksi pyysi lehden kokeneen kriitikon Antti Majanderin grillaamaan itseään muutoksista toimituksen edessä.
Erään kulttuuritoimittajan mukaan esimerkiksi työkiertojen aiheuttamaa epäreiluuden tunnetta on kyllä pyritty syksyn mittaan hälventämään uusin järjestelyin, täysin siinä kuitenkaan onnistumatta.
Yläjärvi taas sanoo, ettei ole päätoimittajan asia tehdä työvuorolistoja.
– Vuoroja voi tietenkin muuttaa, kunhan uutiset tulevat hoidetuiksi, hän toteaa.
Pitkään talossa ollut toimittaja arvioi, että Helsingin Sanomien kaltaisessa toimitusympäristössä eivät välttämättä toimi samantyyppiset opit kuin Yläjärven aiemmissa työpaikoissa Hufvudstadsbladetissa ja Iltalehdessä.
– Rämäpäisyys uudistamisessa voi johtaa toiminnan tehokkuutta ja laatua heikentäviin tuloksiin, hän sanoo.
Hän pitää kuitenkin positiivisena sitä, että Yläjärven aikana toimitus on saanut aiempaa paremmin tietoa esimerkiksi lehden taloudellisesta tilanteesta.
Haastattelua tehdään Yläjärven työhuoneessa Sanomatalon kuudennessa kerroksessa. Sieltä avautuu laaja näkymä eduskuntatalon suuntaan.
Yläjärvi sanoo, että osasi ennen pestissä aloittamistaan varautua siihen, kuinka merkittäväksi moni näkee Hesarin vastaavan päätoimittajan aseman. Ei hän kuitenkaan täysin ymmärtänyt sitä etukäteen. Jotkut Yläjärven huoneessa käyneet ovat kuulemma sanoneet, että eivät ole ennen olleet päätoimittajan huoneessa. Se saa HBL:ssä ja Iltalehdessä avokonttorin keskellä työskennelleen Yläjärven pohtimaan, että Suomen mediakentässä Hesariin liittyvät traditiot ovat poikkeuksellisia.
– Se yllättää, että tämä positio nähdään jopa instituutiona. Suhtaudun Hesariin vakavasti, mutta tämä on työtä ja ihminen minäkin olen.
