Luultavasti jokainen toimittaja on tehnyt sen joskus: miettinyt yksin tai kavereidensa kanssa, pitäisikö perustaa oma media.
Moni tällainen keskustelu päättyy taloudellisiin realiteetteihin, mutta nyt tilalle on tullut vaihtoehto: pitäisikö perustaa uutiskirje? Saisiko sellaista pyöritettyä harrastuksena, ulkoisella rahoituksella tai jopa tilaajamaksuilla?
Journalismissa on alkamaisillaan kiinnostava vaihe, sillä maailmalla uutiskirjeillä kääritään jo rahaa. Britannialaisen Press Gazetten mukaan yli puoli miljoonaa dollaria vuodessa keräävien uutiskirjeiden määrä on tuplaantunut Substack-uutiskirjealustalla kahdessa vuodessa.
Trendi on vähitellen rantautumassa myös Suomeen. Yksi oman uutiskirjeensä aloittaneista on talouskysymyksiin erikoistunut toimittaja Merja Mähkä, jonka kirje on vielä toistaiseksi ilmainen. Hän kertoi hiljattain Aikakausmedialle, kuinka maksullisessa uutiskirjeessä kiinnostaa esimerkiksi skaalautuvuus: suosittu kirje voisi tuottaa enemmän kuin aikakauslehden maksamat kolumnipalkkiot.
Mähkä ei ole kokeilussaan yksin. Esimerkiksi freelance-toimittaja Virpi Salmi on kertonut Instagram-tilillään valmistelevansa maksullisen uutiskirjeen avaamista. Maksullisten uutiskirjeiden minimitilaushinta Substackissa on 5 dollaria kuukaudessa.
”Uutiskirjeiden niin sanottu hintapiste on vielä määräytymättä.”
Yksi kenties kiinnostavimmista uutiskirjehankkeista on kolmen freelance-toimittajan – Ronja Salmen, Adile Sevimlin ja Tuija Siltamäen – kirjallisuusaiheinen uutiskirje nimeltä Piiri. Helmikuussa se kertoi aikovansa pyörittää toimintaa ainakin vuoden. Sinä aikana tavoite on kasvattaa tilaajamäärä noin 6 000 henkeen ja sen jälkeen kokeilla, onko idealla kaupallista potentiaalia eli mahdollisuus toimia tilaajarahoitteisesti. Jos maksavia tilaajia ei tule tarpeeksi, uutiskirje lakkautetaan. Tällä hetkellä tilaajia on yli 4 000.
Piirin kaupallisesta ajattelusta kiinnostuneena soitin Ronja Salmelle. Hän näkee Substackissa paluun ”blogistaniaan”.
Somevaikuttajiksi muuttuneet vanhan blogimaailman kärkinimet – esimerkiksi Eeva Kolu sekä Hanna Himanka, aikaisemmalta sukunimeltään Gullichsen – ovat alkaneet kirjoittaa uutiskirjeitä.
Salmi ajattelee, että Piiri on jotain muuta: toimittajien tekemä media, johon ei ole tulossa mainoksia.
Yhteiskunnallisempiin uutiskirjeiden tekijöihin kuuluu myös Ruskeat tytöt -blogillaan tunnetuksi tullut kirjailija-toimittaja Koko Hubara. Ilman tilausta Hubaran tekstejä ilmestyy kerran kuussa, viisi euroa kuussa maksamalla useammin.
Uutiskirjeiden niin sanottu hintapiste on vielä määräytymättä. Myöskään Ronja Salmi ei osaa vielä sanoa, paljonko Piirin tilaus maksaisi. Se riippuu siitä, millaiseksi tuote muotoutuu – eli paljonko ihmiset kaipaavat tapahtumia ja julkaisuja, jotta he kokevat julkaisun merkitykselliseksi ja osaksi elämäänsä, Salmi pohtii.
Juuri tapahtumat ovat keskeinen osa Piiriä. Se ilmoitti helmikuussa ottavansa osaksi toimintaansa Salmen aikaisemmin järjestämän Lukuseuran – tapahtuman, jossa ihmiset kokoontuvat samaan tilaan lukemaan.
”Uutiskirje tuntuu tarvitsevan ennestään tunnetut tekijät.”
Piirin pohjalla on Ronja Salmen kaksi vuotta sitten aloittama uutiskirje, jota hän kertoo pitäneensä epäsäännöllisesti.
Yksin tekeminen opetti Salmelle sen, että uutiskirjeen ylläpitäminen yhden hengen voimin on vaikeaa. Piirin vahvuus on tiimi: tekijät ideoivat yhdessä ja editoivat tekstejään ristiin.
”Meillä on tässä kaksi Ylkkärin entistä päätoimittajaa ja yksi Helsingin kirjamessujen entinen ohjelmajohtaja puikoissa. Sillä tiedolla ja osaamisella tulee parempaa jälkeä yhdessä kuin silloin, jos jokainen yrittäisi omalla taholla erikseen”, Salmi sanoo.
Yksin tekemisessä ongelmana on hänen mukaansa laadun ja yleisösuhteen välillä tasapainottelu. Jos uutiskirjettä julkaisee usein, kärsii ensin laatu, ja jos julkaisutahti on harva, kärsii yleisösuhde.
Entä kulurakenne? Se on kevyt. Ainoat investoinnit ovat tekijöiden oma aika, minkä lisäksi kolmikko aikoo maksaa Tulva-lehden AD:näkin työskentelevälle graafikko Tino Nymanille uutiskirjeen visuaalisen ilmeen tekemisestä.
Haisee median perustamiselta – ja siltä, että se on Substackin kautta muuttunut aiempaa helpommaksi.
Toimittajana olen itsekin pohtinut jo hyvän tovin, saisinko itseni pyörittämään uutiskirjettä, kun aiemmin suosimani Twitter menetti vanhan asemansa. Ainakin tällä hetkellä uutiskirje tuntuu kuitenkin tarvitsevan ennestään tunnetut tekijät.
”Ainoat investoinnit ovat tekijöiden oma aika.”
Freelancereiden innostus omiin kanaviin on ymmärrettävää jo rahasyistä.
Journalistiliiton työmarkkinatutkimuksessa freelance-toimittajien kokonaislaskutus on junnannut samana, alle 40 000 eurossa, jo lähes parikymmentä vuotta. Samaan aikaan työsuhteisten kollegoiden keskimääräiset kuukausiansiot ovat kohonneet vajaasta 2 900 eurosta hieman yli 4 100 euroon.
Vähemmästäkin voi tulla olo, että mediamarkkina ei kohtele freelanceria reilusti.
Ei ole uutta, että myös pienet, uudet verkkomediat pyrkivät lukijan kukkarolle. Journalismin joukkorahoituspalveluna aloittanut suomalainen Rapport perustettiin jo vuonna 2014, ja podcastien tekijät ovat Suomessakin jo vuosia käyttäneet tuotteensa kaupallistamiseen Patreon-alustaa, joka mahdollistaa rahan keräämisen tilaajalta. Esimerkiksi Mikä meitä vaivaa -podcast käyttää alustaa tulojen hankintaan.
”Meillä on 350 maksavaa tilaajaa ja saamme bruttona yhteensä noin 1 500 dollaria kuussa”, podcastin toinen tekijä Pontus Purokuru kertoo.
Käsillä näyttää olevan periaatteellinen muutos. Viime vuodet freelancerit ovat hakeneet lisätuloja ensisijaisesti yrityksiltä tai yhteisöiltä, joko yritysviestinnän tai sisältömarkkinoinnin muodossa. Rapportinkin päätuote on ehtinyt vaihtua journalismista sisältömarkkinointiin.
Nyt toimittajat hakevat maksajia jälleen kerran yleisöstä. Jos Uusi Juttu kerran sai kerättyä heiltä yli miljoonan, miksei maksuhalukkuutta riittäisi myös uutiskirjeisiin?
