Yhä löytyy toimittajia, jotka haluaisivat julkaista vain paperilla. Verkko pelottaa, digitaalisuus ahdistaa, ja koodarit ovat uhka.
Olen kouluttanut vuoden aikana useita kertoja tarinallista kirjoittamista tabletilla. Ohjeeni on ollut rohkaiseva: hyvä tarina on hyvä tarina alustasta riippumatta.
Mutta millainen on hyvä tarina?
Tarinan rakennetta hahmotetaan usein aristotelisen draaman kaaren avulla. Se alkaa alhaalta ja kohoaa kohoamistaan, kunnes saavuttaa huippukohtansa ja laskeutuu takaisin alas.
Draaman kaari tuntuu ennen pitkää rajoittavalta. Olen alkanut hahmottaa tarinan pikemminkin jokena.
Juttu on joki, jolla lukija meloo. Kirjoittajan ensimmäinen haaste on saada lukija valitsemaan jokimelonta. Lähistöllä kun on muutakin kiinnostavaa ajanvietettä: kalliokiipeilyä, norsupalloa ja minigolf-rata.
Jutun pitää siis houkutella lukija mukaansa. Otsikon, ingressin ja aloituksen pitää herättää kiinnostus.
Kanootti on helppo ohjata rantaan milloin tahansa melontareitin varrella. Lukijankin on helppo jättää juttu kesken. Siksi on tärkeää pitää kiinnostus yllä koko ajan.
Mutkan takaa aukeaa uusi, erilainen maisema. Välillä joki kapenee, välillä virta voimistuu. Tekstissäkin rytmi vaihtelee: jotkin tapahtumat kerrotaan hengenvedon tarkkuudella, toisaalla virke kuljettaa vuosia eteenpäin.
Tarinallisen jutun taika on virtauksessa. Niin kuin vesi, teksti virtaa koko ajan.
” Mutkan takaa aukeaa uusi, erilainen maisema. Välillä joki kapenee, välillä virta voimistuu. Tekstissäkin rytmi vaihtelee: jotkin tapahtumat kerrotaan hengenvedon tarkkuudella, toisaalla virke kuljettaa vuosia eteenpäin.”
Melojan matka voi katketa kivikkoon. Jutussa ne ovat useimmiten raskaita taustafaktoja, perustelemattomia näkökulman vaihdoksia tai tapahtumahetkestä etäännyttäviä sitaatteja.
Jos juttu kertoo lapsesta, joka sairastuu vakavasti, taustafaktat sairaudesta voidaan upottaa tarinaan. Kuulivatko vanhemmat ne lääkäriltä tai kaivoivatko netistä? Faktat voi kertoa siinä kohdassa, missä vanhemmatkin ne saivat.
Tarinan kertominen on hyvin yksinkertaista, kun vain pääsee irti tärkein ensin -ajattelusta.
Kronologia on aloittelevalle tarinankertojalle helpoin tapa rakentaa juttu. Kun kertoo tapahtumat johdonmukaisesti aikajärjestyksessä, teksti lähtee virtaamaan luontevasti.
Kronologian voi myös rikkoa. Jos esimerkiksi lopputulos on kaikkien tiedossa, voidaan aloittaa nykyhetkestä ja hypätä sitten menneeseen. Aikahyppäysten kanssa tulee kuitenkin olla varovainen. Mitä useampi hyppy, sitä todennäköisemmin lukija putoaa kärryiltä.
Väliotsikoihin on syytä suhtautua kriittisesti. Asiatekstissä niiden tehtävänä on useimmiten tiivistää se, mitä on edessä. Tarinallisessa tekstissä ennakoiva väliotsikko toimii huonosti. Se katkaisee virran.
Hyvä opas ei paljasta melojalle etukäteen upeaa peiliä, joka edessä odottaa. Hän antaa melojan löytää sen itse.
Taitava tarinankertoja ymmärtää myös väistyä silloin, kun tarina välittyy paremmin jonkun muun median kuin tekstin avulla. Silloin tarvitaan ennakkoluulotonta yhteistyötä.
NPR, Yhdysvaltain Yle, julkaisi vajaa vuosi sitten hienon kuvavetoisen Demolished-tarinan Chicagon kaupungin vuokratalojen purkamisesta. Sitä kannattaa tutkia tarkalla silmällä.
Se ei ole vaatinut tähtitieteellistä budjettia eikä kymmeniä koodaajia, vaan enimmäkseen toimittajien tärkeää työtä.
