TapIn Bay Area ei ole paperilehti verkossa eikä se ole verkkolehti lukulaitteessa. Kesällä iPad-sovelluksena jakeluun tullut julkaisu ainakin haluaa olla geneerinen lukulaitemedia.
Tekijät uskovat, että yleisölle pitää nyt tarjota juuri näitä, ei puolivillaisia kompromisseja. TapIn-julkaisun taustalla on Media News, joka julkaisee muun muassa Mercury News ja Oakland Tribune -sanomalehtiä.
Kantava idea on, että uusi julkaisu on alun alkaenkin suunniteltu uuden ajan päätelaitteelle. Julkaisua käytetään naputteluilla ja pyyhkäisyillä. Käyttäjä voi antaa päätelaitteen paikantaa itsensä ja saada haluamiaan sisältöjä lähistöltä.
Toki sisältöjä voi myös etsiä karttapohjalta haluamaltaan alueelta, joka siis kattaa San Franciscon seudun.
TapIn tarjoaa ammattilaisten tekemiä paikallisuutisia, lähes tekstimainonnan puolelle kallistuvia menovinkkejä, videoita, kuvagallerioita, käyttäjien sisältöjä ynnä muuta.
Yksittäiset osat ovat tuttuja, mutta kokonaisuuden sanotaan erottuvan muista tablettiyritelmistä. Julkaisua ei kuvata niinkään lehdeksi, vaan ”tuotantoalustaksi”, jonka erityispiirre on pyrkimys uuden välineen käyttö- ja ilmaisumahdollisuuksien hyödyntämiseen.
Pikakokeessa TapIn vaikutti lupaavan juohevalta. Se on ketterämpi käyttää kuin monet lukulaitteille tehdyt lehtisovellukset. Visuaalisesti se on eloisa, ja navigointi on yksinkertaista. Paikkakunnalla liikkuvalle julkaisu olisi varmaankin oiva kumppani. Keskeneräinen se kuitenkin on, kuten tekijätkin korostavat.
TapIn Bay Area osoittaa lehtitalojen arvelevan, että lukulaitteidenkin osalta välineellä on väliä. Vanhoja julkaisuja ei voi suoraan kopioida uudelle laitteelle, jonka käyttöä määrittävät liikkuvuus, sormeileminen, multimediaalisuus ja ehkä erityisesti mobiilimedian ad hoc -tiedontarpeet.
Mutta eivät lukulaitejulkaisut onneksi ole ainoita kehityshankkeita. Knight-säätiön mediainnovaatiokilpailussa palkitut ideat yrittävät puhkua journalismiin puhtia muun muassa tanakan datajournalismin ja toimituksen ja lukijoiden yhteistyön kautta. Säätiö jakoi lähes viisi miljoonaa dollaria pääasiassa yhdysvaltalaisille, mutta myös joillekin muille innovatiivisen journalismin kokeiluille. Palkituissa oli sekä valtamedioita että pienfirmoja.
Knightin rahoittamat kokeilut tapaavat olla ajassa kiinni, sillä aiemmin palkittujen joukosta ovat syntyneet esimerkiksi Document Cloud ja Spot.Us.
Esimerkiksi AP sai säätiötä tukea suunnittelemalleen Overview-sovellukselle, joka nimensä mukaisesti auttaisi toimittajia havaitsemaan jutunteon kannalta olennaiset seikat suurista tietomassoista. Ohjelma osoittaisi yhteyksiä aiheiden, ihmisten, paikkojen ja päivämäärien välillä. Yhtenä apuna yhteyksien havainnollistamisessa olisi datan visualisonti.
Chicago Tribune puolestaan kehittelee PANDA-nimistä ohjelmaa, joka niin ikään auttaisi toimittajia hyödyntämään elektronisia tietoaineistoja.
Yhdessä muun muassa Yhdysvaltain Tutkivan journalismin yhdistyksen (IRE) kanssa kehiteltävän järjestelmän pitäisi oleman niin yksinkertainen, ettei sen käyttöönottoon tarvita erityisammattilaisia. Ajatuksena onkin, että se hyödyttäisi myös pikkutoimituksia.
Tutkivien journalistien yhdistys itse palkittiin myös hankkeesta, jonka tarkoituksena on helpottaa yleisön osallistumista datan kommentointiin ja arviointiin. Mainittu Document Cloud -ohjelma auttaa jo nyt toimittajia erittelemään julkisia dokumentteja. Reader Annotations -lisäke mahdollistaisi analyysin joukkoistamisen.
Myös iwitnes sai kehitysrahaa. Sen tarkoitus puolestaan on tehdä tolkkua yleisöaineistoista suurten uutistapahtumien aikana. Ohjelman on määrä haravoida sosiaalista mediaa, josta seulotut kuvat, videot ja muut viestit esitetään helposti selailtavassa käyttöliittymässä.
Journalistisesti hyödylliseltä tuntuu myös palkittu chileläinen hanke Poderopedia. Muuallakin varmasti olisi käyttöä ohjelmalle, joka datavisualisoinnin keinoin osoittaa maan johtavan eliitin keskinäiset suhteet näyttämällä kytkennät ihmisten, yritysten ja instituutioiden välillä.
> TapIn Bay Area -sovellus on iTunesissa. Juttua aiheesta Newsonomics-julkaisussa
> Knight-säätiön innovaatiokilpailun palkitut
Facebook tekee kovasti opastustyötä saadakseen toimitukset käyttämään palvelua myös journalismissa. Nyt yhtiön journalismiohjelma on selvittänyt, että kysymyksen tai toimintakehotuksen sisältävät viestit tuottavat hyvin vastetta journalisteille.
Ja jos viesteissä on toimittajan omaa analyysia tai pohdintoja, viittauksia tulee selvästi enemmän kuin keskivertoviestiin. Sama koskee kuvan sisältäviä viestejä. Ylipäänsä siis jonkinlaiseen yleisön aktiivisuuteen luottava viestintä näyttäisi toimivan Facebookissa, kuten epäilemättä muuallakin sosiaalisessa mediassa.
> Facebook-neuvoja toimituksille
Vaikka liikenne sosiaalisesta mediasta verkkojulkaisuihin on tärkeätä, näyttäisi julkaisujen keskinäinen lukijaliikenne olevan vähintään yhtä tärkeätä. Tuoreen selvityksen mukaan julkaisusta toiseen siirtyvät verkonkäyttäjät viipyvät sivustoilla pidempään kuin sosiaalisen median tai hakukoneiden kautta julkaisuihin tulevat.
Outbrain-nimisen yhtiön mukaan julkaisusta toiseen siirtyvät lukijat ovat paneutuneita sisällön käyttäjiä siksi, että he ovat valmiiksi oikeassa ”moodissa”: linkkiä seurataan, kun ollaan jo tutkimassa jotain sisältöä. Siten verkkojulkaisujen keskinäinen linkitys näyttäisi olevan kaikkien yhteinen etu.
> Outbrainin raportti verkonkäyttäjien liikkumistavoista.
Jos monet muut toimitukset vasta opettelevat datajournalismia ja datavisualisointia, Guardian tekee herkullisia datajuttuja jo osana rutiineja.
Esimerkiksi sen interaktiivinen esitys Murdochin lehtien puhelinkuunteluskandaalin leviämisestä Twitterissä on oiva verkkoajan taustajuttu. Siinä yhdistyvät olennainen uutisaihe ja sosiaalisen median reaktiot toimitukselliseen aineistoon ja silmän pysäyttävään visuaaliseen ilmeeseen.
Juttu on sijoitettu sinänsä jo tavanomaiselle Guardianin datavisualisointiprojektien pohjalle, johon ulkopuoliselta firmalta ostetut Twitter-liikenteen tiedot on sijoitettu. Ylälaidassa on hiirellä selattava aikajana, jossa näkyy aihetta koskevien twiittien volyymi. Janan myötä keskipalstalla vaihtuvat ja muuttavat kokoaan aiheeseen liittyvien ihmisten kuvat. Laitapalstalla on luettavissa lehden juttuja aiheesta. Pelinomaista kyllä, mutta vahvasti asiapitoista ja selkeää.
> Guardian datavisualisointi Murdoch-lehtien skandaalista
Ja vielä toinenkin esimerkki Guardianin tavasta tehdä journalistisia sisältöjä uusin keinoin. Taannoisten Britannian kaupunkilevottomuuksien aikana lehti pyysi lukijoita lähettämään kuvia asuinalueidensa tapahtumista.
Tämähän on tuttua, mutta Guardian pyysi lukijoitaan merkitsemään kuviin paikkatiedon (ja toki tarjosi opastusta tähän). Näin saadut kuvat sijoitettiin karttapohjalle eikä niistä tehtykään tavanomaista kuvagalleriaa.
Tuloksena on juttu, jossa tarina on kartan ja sille sijoitettujen kuvien muodossa. Juttuidea on toimituksesta, samoin sen raamit. Sisällön ovat tuottaneet lukijat. Kokonaisuus on helposti navigoitava esitys, joka tulee lähelle tapahtumapaikkojen asukkaita.
> Paikkamerkittyihin lukijakuviin perustuva juttu Guardianissa
