Tilaa Uutiskirje!

Uutis­media tripillä

Uutis­media tripillä

© Sanna Marinin kuvat: Suomen hallitus CC2, kuvaruutukaappaukset: Ylilauta ja Twitter

Suomen Lehdistö kävi läpi, miten media päätyi kysymään pääministeriltä huumeista: HS:n toimituspäällikkö myöntää virheitä ja tutkija kritisoi tiedotusvälineitä ”koneen logiikasta”

Hitaat

Keskiviikkoilta: Bilevideo leviää puhelimesta puhelimeen 

Iltapäivällä keskiviikkona 17. elokuuta Iltalehden politiikan toimituksen esimiehen Juha Ristamäen puhelimeen kilahtaa mielenkiintoinen viesti. Se tulee WhatsApp-ryhmään, johon kuuluu Ristamäen vanhoja kavereita ja tuttuja, joilla ei ole mitään tekemistä journalismin tai politiikan kanssa. 

Joku on lähettänyt ryhmään kuvakaappauksen Instagramista peräisin olevista videoista, joissa pääministeri Sanna Marin tanssii kotibileissä. 

Ei mene kauan, kun Ristamäki saa vinkin puhelimesta puhelimeen kiertävästä videosta myös ainakin neljältä tai viideltä politiikassa toimivalta lähteeltä. 

Ristamäki jakaa videon edelleen Iltalehden politiikan toimituksen WhatsApp-ryhmään. Käynnistyy keskustelu sen uutisarvosta.

– Asiaa pohdittiin eri näkökulmista ja oltiin porukalla sitä mieltä, että video on syytä julkistaa ja tehdä juttu, jossa neutraalisti sen kummemmin arvottamatta kerrotaan, että tällainen video pääministeristä leviää sosiaalisessa mediassa, Ristamäki kertoo. 

Seitsemän maissa Ristamäki soittaa Iltalehden päätoimittajalle Perttu Kauppiselle. Myös Kauppinen on sitä mieltä, että videolla on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä ja painoarvoa. Videosta päätetään editoida versio, jossa näkyvät vain ne kohdat, joissa pääministeri esiintyy. Joidenkin juhliin osallistuneiden naamat peitetään. Videon aitouden varmistamisessa auttaa se, että Iltalehdelle on kesän mittaan tullut lukuisia vinkkejä siitä, missä Marin on juhlinut ja kenen kanssa. Videolla esiintyy samoja ihmisiä.

Uutinen ja editoitu video julkaistaan Iltalehden verkkosivuilla kello 21.03 otsikolla “Videot alkoivat levitä somessa: Sanna Marin juhlii ja tanssii villisti julkkisporukassa”.  

Noin 45 minuutin kuluttua myös Ilta-Sanomat julkaisee uutisen ja videon. Kumpikaan iltapäivälehdistä ei kuitenkaan julkaise videosta versiota, jossa käytettäisiin sanaa, joka seuraavana päivänä nousee uutisoinnin keskiöön. 

Kauppisen mukaan sillä ei ole suurta merkitystä, että Iltalehti julkaisi videon ensimmäisenä. 

– Uskon, että Ilta-Sanomat sai ihan saman verran liikennettä kuin mekin. Mutta totta kai haluamme voittaa uutiskilpailuja. Meille on hirveän tärkeää olla se ”juuri nyt” -media, joka tuottaa uutta ja kiinnostavaa sisältöä.

Torstaiaamu: Valtamedia tarttuu jauhojengi-sanaan 

Yöllä sosiaalisessa mediassa alkaa levitä väite, että bilevideolla lauletaan ”jauhojengistä”. Keskustelupalsta Ylilaudalla #jauhojengi-aihetunnistetta masinoidaan trendaamaan sosiaalisessa mediassa. 

Helsingin Sanomien ensimmäinen juttu aiheesta ilmestyy torstaiaamuna kello 9.46. Jo otsikossa on viittaus keskustan kansanedustajan Mikko Kärnän Twitterissä esittämään toiveeseen, että pääministeri menisi vapaaehtoisesti huumeseulaan. Itse jutussa taas kirjoitetaan varmana tietona, että videolla huudetaan ”jauhojengi”. 

Helsingin Sanomat kysyy aamun aikana huumetestistä soittokierroksella myös puoluejohtajilta, mutta moni ei halua kommentoida. Ainoastaan perussuomalaisten Riikka Purra vastaa kysyttäessä, että ”vapaaehtoinen huumeseula voisi olla hyvä”.

Talouden ja politiikan toimituksen esihenkilönä tuolloin työskennelleen, sittemmin toimituspäälliköksi nimitetyn Jussi Pullisen mukaan Hesarin ensimmäisen uutisen julkaisupäätöksessä painoi paitsi videon uutisarvo sinänsä myös se, että muut poliitikot olivat esittäneet pääministerin huumeidenkäyttöön viittaavia väitteitä. Lisäksi taustalla vaikutti aiempi keskustelu pääministerin juhlimisesta. 

– Julkaisupäätös ei ainakaan meillä riippunut vain yhdestä sanasta, vaan se oli eri uutisarvoa lisäävien tekijöiden summa, Pullinen sanoo. 

Helsingin Sanomissa ei vielä edellisenä iltana julkaistu uutista videoiden leviämisestä. Pullinen perustelee, että lehti halusi odottaa rauhassa reaktioita videon julkaisuun ja selvittää asiaa myös itse eikä julkaista uutista kiireellä iltapäivälehtien perässä. 

”Mitä siinä testataan, kun tämä jauhojengi selvästi jotain käyttää?”

Pullisen mukaan jälkikäteen ajatellen provokatiiviseksi tiedetyn Mikko Kärnän koukkua huumetestistä ei olisi pitänyt julkaista sellaisenaan, vaan olisi pitänyt kysyä tarkempia perusteluja ennen kuin asia esitetään journalistisessa tekstissä. Samoin olisi pitänyt pohtia kriittisemmin huumetestiasian kysymistä puoluejohtajilta. 

Toinen pohtimisen paikka on Pullisen mukaan somessa levinneen jauhojengi-narratiivin toistaminen. Yleisellä tasolla hän sanoo, että kaikki jutuissa esitettävät väitteet pitäisi pystyä varmentamaan. Jauhojengi-väite esiintyi pitkään Hesarin jutun leipätekstissä. Sitten se poistettiin ilman jutun loppuun pantua merkintää poistosta. 

– Siinä tapahtui huonoon kohtaan sattunut tavanomainen prosessivirhe. 

Pullisen mukaan juttua päivitettiin kaiken aikaa, ja bilevideota kuvaileva osuus supistui niin pieneksi, että se lopulta poistettiin kokonaan. Vasta myöhään iltapäivällä toimituksessa havahduttiin siihen, että kyse on olennaisesta tiedosta. Neljän jälkeen jutun loppuun ilmestyi teksti: ”Lisätty tieto siitä, että HS:n uutisen aiemmassa versiossa mainittiin jauhojengi-sana, mutta ei ole varmaa, käytettiinkö sitä videolla. Juttua on muokattu kauttaaltaan uutistilanteen edetessä päivän mittaan.” 

Pullisen mukaan tapahtuma muistuttaa toimitusta siitä, että päivittyvissä uutistapahtumissa pitäisi tunnistaa oleelliset tiedot, joiden on kuljettava mukana kaikissa päivityksissä. 

Torstaiaamupäivä: Pääministeri kiistää huumeiden käytön 

Sanna Marin on SDP:n eduskuntaryhmän kesäkokouksessa Kuopiossa ja järjestää siellä spontaanin tiedotustilaisuuden.

Kun alle kaksi minuuttia tiedotustilaisuutta on kulunut, Iltalehden politiikan toimittaja Lauri Nurmi alustaa, kuinka ”videon dialogissa puhutaan jauhojengistä ja sen jälkeen pyydetään ’tuupa tänne testaan, tuntuu hyvältä’”. Nurmi esittää pääministerille kysymyksen: ”Mitä siinä testataan, kun tämä jauhojengi selvästi jotakin käyttää?” 

Marin vastaa, ettei tiedä ”mikä tämä on” tai ”mihin sillä viitataan”, ja jatkaa: ”Sen voin sanoa, että itse en ole käyttänyt huumeita.”

Myös moni muu toimittaja kysyy päihteiden käytöstä bileissä. Lehdistö näyttää pitävän melko varmana asiana jauhojengi-sanan kuulumista videolla.

Iltalehden Kauppinen sanoo jutelleensa Kuopiossa paikalla olleen Nurmen kanssa aamun aikana. Ennen uutisoinnin jatkamista videon julkaisun jälkeen lehti halusi saada Marinin kommentit asiasta. He päättivät, että Marinilta on kysyttävä, käytettiinkö juhlissa huumausaineita. 

– Pohdimme, voiko tällaista kysyä ja leimaako se pääministerin jollain tavalla. Julkinen keskustelu Twitterissä kansanedustajatasolla oli niin laajaa, että ajattelimme, että on pakko kysyä suoraan. Olisi ollut epäreilua, että kansanedustajat esittävät syytöksiä ja me vaikenemme. 

Kauppisen mukaan ennen Marinin tiedotustilaisuutta ainakin neljä kansanedustajaa oli esittänyt huumausaine-epäilyjään tai toiveita Marinin menemisestä huumetestiin. 

– Sitä, mistä kansanedustajat ovat asian saaneet päähänsä, en osaa sanoa. Enkä tiedä, onko se meidän toimintamme kannalta hirveän merkityksellistä. 

Mediatutkija Anu Koivusen mukaan median toiminta Kuopion tiedotustilaisuudessa ei kuitenkaan kestä päivänvaloa. Hänestä ongelmallista on, että pelkästään vastaamalla epäilyihin Marinin ajatellaan legitimoivan otsikot, joissa hänet yhdistetään huumeiden käyttöön. 

– Jos kysytään ja toinen vastaa, se ikään kuin oikeuttaa sellaisen kulman, että Helsingin Sanomat voi julkaista jutun siitä, millaisia huumetestejä Suomessa tehdään.  

Koivunen pohtii, mitä olisi tapahtunut, jos Marin olisi sanonut, ettei kommentoi huumausaine-epäilyjä tai videota laajemmin lainkaan. Olisiko se kiihdyttänyt spekulaatioita mediassa vai olisivatko toimittajat todenneet, että puhutaanpas sitten poliittista kysymyksistä? 

Torstai-iltapäivä: Jauhojengi vai jallujengi? 

Marinin kiistettyä huumeidenkäytön kohu lähtee täysin uusille kierroksille ja leviää maailmalle. Useat tiedotusvälineet Euroopassa uutisoivat bilevideokohusta, ja esimerkiksi saksalaisissa lehdissä leviää väite, jonka mukaan Suomen pääministeri juhli kokaiinibileissä. 

Suomalaisessa mediassa torstaipäivä menee pitkälti sen selvittämisessä, sanotaanko videolla todella jauhojengi vai esimerkiksi jallujengi, mikä sopisi paremmin porukan laulaman räppäri Petri Nygårdin kappaleen sanomaan. Marin itse toteaa toimittajille iltapäivällä Kuopion lentokentällä, että hänen mielestään videolla ei sanota jauhojengi. 

Esimerkiksi Iltalehti julkaisee myöhään illalla jutun, jossa anonyymisti esiintyvä äänitekniikan asiantuntija julistaa sanan ”satavarmasti” jauhojengiksi

Jälkikäteen Kauppinen, Hesarin Pullinen ja moni muu päällikkötoimittaja on todennut, että jauhojengi-sana oli sinällään vain sivujuonne, eikä lainkaan merkityksellinen kokonaisuuden kannalta. 

Mutta miksi sitten esimerkiksi Iltalehti käytti niin paljon resursseja ja antoi tilaa sanan ympärillä pyörineelle uutisoinnille?

Kauppinen perustelee asiaa toteamalla, että Iltalehti on puheenaihemedia, jonka on tartuttava pinnalla oleviin puheenaiheisiin. Hän ei edelleenkään pidä olennaisen asiavirheenä, sanottiinko videolla jauhojengi vai jallujengi. Kun uusi tulkinta nousi esiin, Kauppisesta olisi hyvin riittänyt, että asia olisi päivitetty juttujen leipäteksteihin ilman erillisestä merkintää tekstin lopussa. 

Mediatalo Keskisuomalaisen lehtien ja Karjalaisen valtakunnallisessa yhteistoimituksessa Uutissuomalaisessa kohun uutisointiin ei varsinaisesti irrotettu yhtään omaa toimittajaa, kertoo uutispäällikköä tuolloin tuurannut toimittaja Outi Laatikainen.

Hänen mukaansa Uutissuomalaisen tavoite on isoissakin uutistilanteissa tarjota omia näkökulmia ja hakea uutisvoittoja. Niinpä hän itse kirjoitti torstaina näkökulmajutun, jossa todetaan pääministerin harkintakyvyn taas pettäneen ja huumekeskustelun tekevän asiasta vakavan. 

Laatikaisen mukaan jutun luki useampi ihminen toimituksessa ja sen sanamuotoja mietittiin tarkasti, koska faktaa pääministerin huumeiden käytöstä ei ollut. 

”Tämä keissi osoittaa, että uutismedia on kone, joka käynnistyi tietyllä vaihteella ja lähti omille jengoilleen.”

– Sitten jäimme hieman seuraamaan, mitä tapahtuu, Laatikainen kertoo. 

Toimituksessa tiedostettiin, että uutisoinnissa ja kommentoinnissa on helposti ylilyönnin vaara. 

Seuraavalla viikolla Uutissuomalainen sai uutisvoitot muun muassa siitä, kuinka paljon Marinin toiminnasta on tehty kanteluita oikeuskanslerille ja oikeusasiamiehelle sekä tekemästään kyselystä demarien piiripuheenjohtajille. 

– Se kertoo, että vähäisillä resursseilla onnistuimme uutisvoittorintamalla hyvin. 

Anu Koivusen mukaan bilevideokohun etenemisnopeus oli poikkeuksellinen. Niin sanottu peiliefektikin tuli huomattavan äkkiä. Hän itsekin sai jo torstaina iltapäivällä haastattelupyyntöjä, kun toimittajat alkoivat tehdä juttuja siitä, mitä ulkomaisiinkin medioihin saakka levinneestä kohusta pitäisi ajatella. 

Koivusesta tuntui hullulta, että media raportoi ikään kuin ulkopuolelta tapahtumista, joita se oli itse synnyttämässä uutisoinnin painopisteineen ja sanavalintoineen. 

– Tämä keissi osoittaa, että uutismedia on kone, joka käynnistyi tietyllä vaihteella ja lähti tavallaan omille jengoilleen.

Koneen logiikasta kertoo Koivusen mielestä se, että vaikka mediat korostavat tekevänsä itsenäisiä valintoja ja olevansa vastuussa yleisöilleen, tässäkin kohussa eri medioiden harkinta näytti ulospäin samanlaiselta. Koivusen mielestä hyvä esimerkki on STT:n julkaisema koontijuttu, jossa päätoimittajat arvioivat median onnistuneen uutisoinnissa hyvin. 

Kun pidetään kiinni siitä, että ollaan kaiken ulkopuolella ja yläpuolella, se saattaa Koivusen mukaan näyttäytyä suurelle yleisölle sulkeutuneelta ja arrogantilta käytökseltä. 

– Tuntuu, että virheiden myöntäminen romuttaisi journalistien identiteetin. Se voi selittää kilpipuolustusta. 

Perjantai: Media keskittyy pääministerin toimintakykyyn 

Perjantaina suomalaismedia keskittyy jutuissaan siihen, oliko pääministerillä juhlinnan hetkellä sijaista, vaarantuiko kansallinen turvallisuus ja oliko Marin työ- ja toimintakykyinen juhliessaan pikkutunneilla. Päivän aikana julkisuuteen nousee myös Seiskan julkaisema video, jossa Marin tanssii Teatteri-yökerhon vip-tiloissa muusikko Olavi Uusivirran kanssa. 

Jussi Pullisen mukaan huume-epäily ja sen kiistäminen olivat poikkeuksellinen uutisoinnin suunta, mutta sen jälkeen tulleet näkökulmat jo selkeämpiä. Hesari julkaisi juttuja esimerkiksi juhlimiseen liittyvistä mahdollisista turvallisuusuhista sekä pääministerin kyvystä hoitaa tehtäviään bilettämisen aikana. 

Pullisen mukaan Hesarissa on linjaus, että Marinin seuraelämästä ei uutisoida pelkkinä havaintoina, jos toiminnalla ei ole poliittisia ulottuvuuksia. Niinpä esimerkiksi Teatterin tanssivideot eivät itsessään nouse lehden otsikoihin. 

Kohuviikko päättyy Marinin perjantaina iltapäivällä Kesärannassa järjestämään tiedotustilaisuuteen, jossa toimittajat tenttaavat häntä 40 minuutin ajan yksityiskohtaisesti bileillan tapahtumista. Tilaisuuden aluksi Marin kertoo oma-aloitteisesti käyneensä huumetestissä oikeusturvansa varmistamiseksi. 

Tiedotustilaisuudet ovat nykyään spektaakkeleja, joissa yleisö pääsee seuraamaan läheltä ja tarkasti myös uutisoinnin taustaprosessia.

Pullinen muistuttaa, että julkisissakin tiedotustilaisuuksissa saatetaan kysyä täsmäkysymyksiä, joiden tarkoitus on saada vahvistuksia muualta saaduille tiedoille, eikä vastauksia ole välttämättä tarkoituskaan käyttää sellaisenaan missään. Tällöin toimittajan takertuminen yhteen yksityiskohtaan tai asiasta jankkaaminen saattavat näyttää suuren yleisön silmissä jopa naurettavalta. 

Anu Koivusen mukaan perjantain tiedotustilaisuudessa korostuu se, mitä media kysyy eikä niinkään se, mitä Marin vastaa. 

– Siinä skandaaliuutisia tuottavan viihdelehden toimittaja on samalla viivalla hc-politiikantoimittajan kanssa, ja kysymykset sekoittuvat toisiinsa. Niissä tilanteissa yksittäisistä uutismedioista tulee The Media. 

Koivusen mielestä tiedotustilaisuudessa esitetyistä kysymyksistä ilmenee tarve rationalisoida jälkikäteen torstaista uutisvyöryä mutta toisaalta myös pitää kohua käynnissä ja hakea perusteita eri näkökulmille. 

– Aivan olennaista tässä keississä on, millä otsikoilla uutisia on tuutattu ulos ja millaisia hälytyksiä ihmisten puhelimiin on lähetetty. Mitä sanoja ja sävyjä verkkomedioiden etusivuilla on käytetty, Koivunen luettelee. 

Hän viittaa Suomen Kuvalehden toimitta­jan Aurora Rämön analyysiin, jossa todetaan, että varaumia tai suhteellisuuksia uutisoinnissa ei juuri näkynyt. 

Helsingin yliopiston viestinnän dosentti Janne Matikaisen mukaan bilevideokohu näyttää jälkikäteen myrskyltä vesilasissa. Hybridissä mediajärjestelmässä uutismedialla on iso rooli siinä, millaisiin suuntiin kohut etenevät.

– Uutismedia ei vain välitä tapahtumia, vaan muodostuu itse toimijaksi ottamalla kantaa ja kehystämällä tapahtumia, Matikainen sanoo. 

Matikainen on tutkinut erityisesti yleisön luottamusta mediaan. Hän sanoo, että on kuitenkin erittäin vaikea arvioida, miten yksittäinen uutistapahtuma vaikuttaa kokemukseen median luotettavuudesta, joka ei terminäkään ole yksiselitteinen. Yksi voi ajatella sen tarkoittavan tasapuolisuutta, toinen taas riippumattomuutta vallanpitäjistä ja kolmas sitä, että noudatetaan hyviä journalistisia tapoja. Tutkimusten perusteella tiedetään, että varsinkin perussuomalaisia kannattavilla miehillä on jo lähtökohtaisesti alhainen luottamus mediaan. 

Vuosikausia tehdyistä kyselytutkimuksista tiedetään myös se, että kansalaiset eivät luota iltapäivälehtiin niin paljon kuin esimerkiksi Yleen tai Helsingin Sanomiin. Näin ollen voi ajatella, että niillä on myös vähemmän hävittävää luottamuksen säilyttämisen näkökulmasta. 

– Tällaiset yksittäiset keissit eivät varmaankaan tilannetta muuta. 

Matikainen sanoo, että suomalaisessakin yhteiskunnassa on paljon orastavaa polarisaatiota, ja eri ryhmien mediankulutus on sirpaloitunut. Hänen mielestään journalismikritiikki on aina hyväksi. 

– Mutta toimii media miten hyvänsä, aina löytyy tyytymättömiä ja luottamuspulaa, vaikka kuinka noudatettaisiin Journalistin ohjeita. Se voi olla myös terveen yhteiskunnan merkki.  

”Väitetään, että Ylilauta on syöttänyt Iltalehdelle videon, jonka me julkaisimme ja rupesimme syyttämään Marinia huumausaineiden käytöstä. Se ei pidä paikkaansa.”

Sekä Helsingin Sanomille että Iltalehdelle tulleesta bilevideokohuun liittyvästä palautteesta merkittävä määrä oli negatiivista. Perttu Kauppisen mukaan kriittisen palautteen määrä ylitti moninkertaisesti esimerkiksi Marinin aamupalakohusta tulleen palautteen määrän. 

Kauppinen sanoo, että mediakritiikki on aina paikallaan, mutta bilevideouutisoinnissa häntä on ärsyttänyt se, ettei kritiikki ole pohjautunut siihen, mitä on tapahtunut. 

– Väitetään, että Ylilauta on syöttänyt Iltalehdelle videon, jonka me julkaisimme ja rupesimme syyttämään Marinia huumausaineiden käytöstä. Se ei pidä paikkaansa, Kauppinen sanoo. 

– Jos me kerromme, mitä oikeasti on tapahtunut, kukaan, joka on asiasta jyrkästi jotain mieltä, ei välitä. 

Kauppisen mukaan Iltalehti haluaa olla media, jota kuka tahansa voi lukea riippumatta siitä, mitä eri asioista ajattelee. Tästä syystä bilevideokohunkin keskellä Iltalehdessä julkaistiin tarkoituksellisesti sekä Marinin toimintaa puolustavia että sitä kritisoivia näkökulmatekstejä. 

Kauppinen sanoo, että juttujen leipäteksteihin pitäisi tilanteiden muuttuessa editoida uudet tulkinnat tiedoista. Uutinen ei kuitenkaan ole Wikipedia-artikkeli, jota pitäisi täydentää loputtomiin, vaan jossain vaiheessa on Kauppisen mielestä syytä tehdä kokonaan uusi uutinen.

– Ja ehkä sitten pitäisi pystyä vielä avoimemmin kertomaan, millaisia toimituksellisia valintoja tehdään ja millaisia meidän prosessimme ovat. 

Myös Jussi Pullinen ajattelee, että kriisien välilläkin lukijoille pitäisi pystyä avaamaan prosesseja journalismin takana, jotta lukijoilla ja toimituksella on kritiikin käsittelemiseen yhteinen maaperä. 

– Tärkeintä on pitää pää kylmänä ja periaatteet selkeinä ja pystyä perustelemaan valintoja. Se on paras lääke, mitä minä keksin.

Lisää aiheesta

Lehtiarkisto

Tilaa uutiskirje

Varmista, että pysyt kärryillä, ja tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje. Viikoittaisessa kirjeessä kerromme media-alan uusista kokeiluista, hyvistä käytännöistä, ilmiöistä ja sen, missä nyt mennään.

Podcast