Tiistaina julkistettiin Media-alan tutkimussäätiö rahoittama media-alan tulevaisuusselvitys, jossa eritellään neljä erilaista skenaariota siitä, miltä media voisi näyttää vuonna 2035. Työn toteutti skenaario- ja strategiatyöhön erikoistunut liikkeenjohdon konsulttitoimisto Capful.
Yhtenä skenaariotyöstä vastannut Paul Hermansson Capfulista muistuttaa, että skenaariot eivät ole ennustuksia vaan tarinoita mahdollisista tulevaisuuksista. Kaikki muut paitsi ensimmäinen skenaario pohjautuvat alaa mullistavaan merkittävään muutokseen.
– Skenaariotyöskentelyn avulla on mielekästä hahmottaa radikaaleja ja kärjistäviäkin tulevaisuuden maailmoja, jotta ne saavat toimimaan tässä päivässä. Yleensä toteutunut tulevaisuus sisältää kuitenkin piirteitä useammasta skenaariosta, hän sanoo.
Hermanssonin mukaan vaihtoehtoisten tulevaisuuksien ymmärtäminen ja seuranta lisää mediayritysten strategista ketteryyttä.
Suomen Lehdistö tiivisti skenaarioista uutismedialle keskeiset muutokset.
- Fakta: Näin selvitys tehtiin
- Media-alan tulevaisuusselvityksessä on hyödynnetty tulevaisuuden tutkimuksellista skenaariomenetelmää.
- Skenaarioiden taustalla on muun muassa systemaattinen kirjallisuusanalyysi tulevaisuuden ennakoinnista media-alalla, yli sadan vastaajan kysely alan edustajille, asiantuntijahaastatteluita sekä skenaariotyöpajat. Yhteensä hankkeeseen osallistui yli 175 asiantuntijaa.
- Projektiryhmässä olivat Capfulista Risto Lätti, Paul Hermansson, Nando Malmelin sekä Mikael Paltschik.
- Raportin lopussa on strategisen ennakoinnin tiekartta, joka helpottaa skenaarioiden hyödyntämistä yrityksissä.
Skenaario 1: Hitaat ja nykyisellään jatkuvat trendit johtavat uutiserämaihin, yritykset kehittävät omia räätälöityjä tekoälyjään.
Ensimmäisessä skenaariossa kuvataan Hermanssonin mukaan kehityskulku, joka jatkuu ”business as usual”. Perinteiset median käyttötavat säilyvät ja muutos on odotettua hitaampaa, vaikka audion ja videon kulutus sekä pelaaminen kasvavat. Uutismediat perustuvat pitkälti tilauspohjaisuuteen ja mainosrahaa valuu entistä enemmän vaikuttajille.
Epäluotettaviksi tiedontuottajiksi todettujen suurten kielimallien rooli pienenee. Sen sijaan yritykset luovat omaan käyttöönsä räätälöityjä, pienempään ja laadukkaaseen dataan pohjautuvia tekoälyjä, jotka tehostavat ja myös hävittävät työtä. Kannattavuuden kehittyminen on yritysten elinehto, ja kallista ihmistyötä pyritään karsimaan.
Yleisö kuluttaa entistä enemmän erikoistuneita ja hyperlokaaleja medioita, ja oman kuplan ulkopuoliseen informaation suhtaudutaan jopa varauksellisesti. Medialta odotetaan asiantuntemusta ja oman maailmankuvan jakamista. Mediayritykset reagoivat kohdentamalla sisältöä tekoälyn avulla yhä pirstaloituneemmille ryhmille.
Media-ala keskittyy muutamaan yritykseen ja kilpailu kansainvälistyy. Ulkomaiset yritykset hakevat tekoälyn avulla kasvua uusilta maantieteellisiltä ja kielialueilta. Paikallistuntemus tuo kilpailuetua, mutta pienten ja keskisuurten yritysten on vaikea pärjätä, ellei niillä ole varaa investoida tekoälyyn ja analytiikkaan. Asiakasdatan määrässä ne häviävät ulkomaisille kilpailijoille väistämättä.
Mediayritysten henkilöstömäärä on merkittävästi nykyistä pienempi ja freelancereiden käyttö yleistyy yhtä mukaa pienyrittäjyyden nousun kanssa. Haja-asutusalueille muodostuu uutiserämaita, mikä johtuu printtilehden jakelukustannusten noususta, alueiden väestökehityksestä ja yleisesti heikosta taloustilanteesta.
Moniäänisyyden väheneminen herättää huolta, mutta julkisin varoin mediaa ei tueta – päinvastoin: lehtitilausten arvonlisäveroa nostetaan.
Skenaario 2: Sodan uhka johtaa (itse)sensuuriin, mediaan luotetaan mutta kriittiset katoavat vaihtoehtoisille foorumeille
Toista skenaariota leimaa turvallisuuspoliittisen tilanteen kiristyminen. Se tietää myös taistelua informaatiosta. Suomea pyritään horjuttamaan disinformaatiolla sosiaalisessa mediassa.
Perinteisen median asema vahvistuu: siihen luotetaan ja siitä haetaan turvaa ja jopa lohtusisältöjä. Tiedonjano on suuri.
Kansallinen turvallisuus vie tilaa sananvapaudelta. Osassa mediaa korostuu kansallismielisyys ja näkökulmat varsinkin turvallisuuspolitiikassa kapenevat. Tämä vieraannuttaa varsinkin nuoria, maahanmuuttajia ja vähäosaisia, jotka hakeutuvat vaihtoehtoisten sisältöjen pariin.
”Skenaariotyöskentelyn avulla on mielekästä hahmottaa radikaaleja ja kärjistäviäkin tulevaisuuden maailmoja, jotta ne saavat toimimaan tässä päivässä.”
Hermanssonin mukaan skenaariossa on kyse siitä, miten pitkälle voidaan turvata demokratia ulkoisilta uhilta ilman, että rikkoo sen.
– Kun on paha paikka turvallisuuspoliittisesti, meille hahmottuu valtion etu, joka ajaa muiden ohi.
Vaikka mediaa kulutetaan paljon, rahaa siihen käytetään aiempaa vähemmän ja Ylen sekä muun ilmaissisällön rooli korostuu.
Monessa maassa valtio alkaa turvata kansalaisten tiedonsaantia disinformaation keskellä. Niinpä Suomeenkin aletaan rakentaa osin julkisin varoin ”mediahyvinvointivaltiota”. Kannustimia saavat mediayritykset ja julkisen palvelun media toimivat yhteistyössä ja jakavat teknologiaa keskenään. Tarkoitus on huolehtia alueellisesti kattavasta uutisoinnista ja sisällön saavutettavuudesta sekä kansallisesta yhtenäisyydestä.
Skenaario 3: Tekoälyn sisältöhyökyaallot rikkovat internetin, säätiöomisteinen media palvelee totuudenetsijöitä ilmaiseksi
Skenaario kolme on Hermanssonin mukaan ”aika äärimmäinen”. Se perustuu tilanteeseen, jossa ilmaston lämpeneminen on johtanut paheneviin sään ääri-ilmiöihin ja niistä aiheutuviin taloudellisiin ja geopoliittisiin kriiseihin.
Materiaalinen elintaso romahtaa, mikä johtaa järjestelmävastaisuuteen ja valtamedian kyseenalaistamiseen. Jopa viidesosa suomalaisista on kadonnut perinteisen median tavoittamattomiin vaihtoehtoisten totuuksien alustoille.
Samalla internetistä tulee ”käyttökelvoton”, sillä se täyttyy tekoälyn tuottamista sisältöhyökyaalloista. Sisällön määrä kasvaa, mutta laatu heikkenee. Totuus hämärtyy.
Medialle käy kuitenkin tässä skenaariossa hyvin. Suuri osa ihmisistä kuuluu ”totuudenetsijöihin”, jotka hakeutuvat luotettavan tiedon pariin. Inhimillisyys ja luotettavuus sisällöissä korostuvat. Suomessa syntyy demokratian ja sivistyksen pelastuskampanja, ja kouluissa opetetaan mediataitoja laajasti.
Mediatalojen omistajina yleistyvät säätiöt, jotka tekevät mediasta voittoa tavoittelematonta ja arvopohjaista. Säätiöomisteisen median sisällöt ovat ilmaisia, jotta niiden automaattinen kopiointi ei vie yleisöä muualle.
Erottuakseen tekoälysisällöistä mediatalot erikoistuvat palvelemaan pieniä yleisöjä. Monet hyödyntävät yleisöjään tiedon keräämisessä. Perinteiset käyttötavat pitävät pintansa uusien rinnalla ja myös painettu media menestyy kohtalaisesti, sillä se on digitaalisiin verrattuna vaikeammin manipuloitavissa.
Skenaario 4: Mediankäyttö polarisoituu, kun kansa jakautuu maksumuurieliittiin ja virran vietävissä olevaan digiprekariaattiin
Kansainväliset, usein kansallisvaltioita suuremmat yritykset hallitsevat teknologiaa ja tietoa. Some-, viihde- ja teknologiafirmat voittavat kilpailun ihmisten ajankäytöstä mutta myös mainosmarkkinasta. Kansainvälinen mediaympäristö viihteellistyy ja tarjoaa loputtoman, koukuttavan sisältövirran.
Erot medialukutaidossa sekä maksukyvyssä määrittävät mediankäyttöä. Varsinkin matalamman maksukyvyn yleisö luovuttaa henkilökohtaista dataansa mainosrahoitteisia ilmaissisältöjä vastaan. Tekoälygeneroitu viihde ja muu sisältö tuottavat vain harvoin kriittisiä ajatuksia. Tiedon luotettavuutta arvioidaan tiedonvälittäjän tunnettuuden mukaan. Journalismin kysyntä vähenee.
Maksumuurieliitti taas pääsee kiinni laadukkaaseen sisältöön ja viihteeseen, taiteeseen ja tietoon. Aitous kiinnostaa, ja valttina mediasisällöissä on se, että ne ovat ihmisen tuottamia ja tekoäly on vain avusteisessa roolissa.
– Maksumuurieliitti säilyttää oman sosiaalisen asemansa takia tiettyä toimijuutta ja kykyä kriittiseen ajatteluun, kun taas digiprekariaatti on superviihteen vietävissä, Hermansson kuvaa.
Suomessa on jäljellä enää kaksi suurta yksityistä mediayritystä ja mediasisällöt ovat osa monipuolisia ”elämänpalveluja”. Suurimpien medioiden ansainta tulee elämänpalveluiden kuukausimaksullisista jäsenyyksistä. Käyttäjiltä kerätään heidän luvallaan mahdollisimman monipuolista dataa yhteistyössä kaupan alan kanssa. Elämänpalvelumedioissa korostuu yhteisöllisyys sekä elämysten ja tapahtumien tuottaminen eri yleisölle.
Vahvasta keskittymisestä huolimatta myös pienempiä, autenttisuutta korostavia toimijoita säilyy. Hyperlokaalia lähiympäristöä käsittelevä sisältö kiinnostaa edelleen.
Kaikessa mediassa korostuvat henkilöbrändit. Näkyvimpien toimittajavaikuttajien ympärille syntyy liiketoiminnallisten osaajien tuella pienyrityksiä.
