Elokuussa Lapin Kansassa julkaistiin poikkeuksellisen työn vaatinut juttu. Siinä lähes kaksikymmentä entistä työntekijää kertoo Saariselällä toimivan luksuslomakohteen kurjista työoloista ja yrittäjän mielivaltaisesta käytöksestä.
Vinkki aiheeseen tuli kesällä MTV:llä esitetystä dokumentista, jossa käsiteltiin samaisen yrittäjän saamaa tuomiota ympäristörikoksesta. Samassa yhteydessä eräs entinen työntekijä syytti yrittäjää myös seksuaalisesta häirinnästä.
– Lähdin etsimään muita, joilla olisi vastaavia kokemuksia. Niitä ei löytynyt, mutta tosi paljon muuta, sanoo jutun tehnyt toimittaja Niina Lavia.
Tavallisesti Lapin Kansan toimittajilla on korkeintaan kaksi päivää aikaa saada juttunsa valmiiksi, mutta Lavia sai käyttää tiedonhankintaan ja kirjoittamiseen viikon. Hän ramppasi monta kertaa tuottaja Katja Kärjen puheilla pohtimassa, montako ihmistä väärinkäytöksistä kertomaan tarvitaan, jotta juttu voidaan julkaista.
Haastateltavien tavoittaminen tuntui aluksi vaikealta, koska yritys käyttää paljon ulkomaista kausityövoimaa esimerkiksi Aasiasta. Eräänä iltapäivänä viisi minuuttia ennen työajan loppua Lavialla välähti: LinkedIn. Työelämän sosiaalisen median palvelun kautta hän pystyi etsimään yrityksessä työskennelleitä ihmisiä eri puolilta maailmaa ja tavoittamaan heidät nopeasti.
– Käytännössä kaikki, jotka tavoitin, vastasivat, että ”mielelläni kerron kokemuksistani, se oli ihan hirveää”.
LinkedInin hyödyntämistä tiedonhankinnassa käsiteltiin myös Columbian yliopiston tutkivan journalismin kesäkurssilla, jolle Lavia tänä vuonna osallistui. Lavia onnistui viikossa haastattelemaan suuren joukon yrityksen entisiä työntekijöitä ja varmentamaan erilaisten dokumenttien avulla heidän kokemuksiaan. Kertomukset olivat yhdenmukaisia.
Lavian aiheesta tekemät kolme juttua ovat tuoneet Lapin Kansalle kymmeniä uusia tilauksia ja niillä on yhteensä 17 000 sivunäyttöä, mitä voi pitää erittäin hyvänä määränä.
Myös palaute on ollut poikkeuksellisen positiivista, vaikka sekä Lavia että Kärki odottivat myös negatiivisia kommentteja, joissa lehteä olisi syytetty paikallisesti merkittävän matkailuelinkeinon maineen pilaamisesta.
”Osana yhteiskunnallista vastuuntuntoa halusimme saada jutun laajempaan levitykseen.”
Uusi ja merkittävä asia juttukokonaisuudessa oli, että se käännätettiin englanniksi ja julkaistiin ilmaiseksi verkossa. Idea oli tuottaja Kärjen.
– Rupesin miettimään, että kuinkahan moni näistä kausityöntekijöistä on kuullut Lapin Kansasta ja miten tavoitamme heitä, joita tämä asia koskee, Kärki kertoo.
– Osana yhteiskunnallista vastuuntuntoa halusimme saada jutun laajempaan levitykseen.
Englanninkielistä juttuakin on luettu yli 7 000 kertaa.
Kärjen mukaan matkailuala on Lapissa iso asia, ja Lapin Kansassakin on julkaistu paljon positiivisia juttuja matkanjärjestäjistä ja yrittäjistä sekä onnellisista turisteista. Kausityöntekijöiden näkökulma on jäänyt vähemmälle, ja siksi siihen oli nyt syytä paneutua huolella. Samaan tapaan kuin vaikkapa ulkomaalaisten marjanpoimijoiden asemasta ja ongelmista Suomessa on kirjoitettu.
– Tosi monet haastateltavat olivat onnellisia ja kiittelivät, kun saivat kertoa oman tarinansa. Toisaalta itselle tuli välillä paha mieli, että miksi vasta nyt, Lavia pohtii.
Lapin Kansa on kirjoittanut työntekijöiden kohtelusta yrityksessä ensimmäisen kerran lähes kymmenen vuotta sitten, mutta nyt julki tulleet kertomukset osoittavat, että muutosta ei ole tähän päivään mennessä tapahtunut.
Pettyneitä Lavia ja Kärki ovat siihen, kuinka viranomaiset tuntuvat pompottelevan vastuutaan asiaan puuttumisessa. Myös muut matkailuyrittäjät ovat olleet hiljaa.
– Odotin, että jotakuta kiinnostaisi. Olisi masentavaa ajatella, että journalismilla ei olisi mitään vaikutuksia, Lavia sanoo.
Kärki puolestaan ajattelee, että jos juttujen ansiosta yksikin ihminen säästyy jutuissa kuvatulta huonolta kohtelulta, se riittää.
– Laajemmin ajatellen toivon, että tästä heräisi keskustelu, miten työntekijöitä matkailualalla kohdellaan. On minusta kohtuutonta, että ulkomaalaisia kausityöntekijöitä kohdellaan huonommin kuin suomalaisia, Kärki sanoo.
Juttu on samalla esimerkki siitä, että pienessäkin toimituksessa on mahdollista tehdä syvälle menevää tutkivaa työtä, kun sen paikka on. Kärki arvioi projektin niin onnistuneeksi, että se kannustaa jatkossakin järjestämään aikaa vastaavaan, jos aihe on sopiva.
Lavia puolestaan sanoo, että aika on välillä myös rivitoimittajan päänsisäinen asia: normaalia pidemmän ajan käyttäminen yhteen juttuprojektiin voi tuntua epäreilulta, kun muut puurtavat päivittäisten uutisten parissa.
– Mutta itse kunkin olisi hyvä ajatella toisin. Pomo kyllä sanoo sitten, jos aikaa kuluu liikaa, Lavia toteaa.
