Se oli pysäyttävä tilanne, kuvailee Ilkka-Pohjalaisen toimituspäällikkö Teemu Lampinen viime vuoden hakemuskatoa.
Suomen Lehdistö uutisoi viime keväänä toimitusten kesätyörekrytointien vaikeuksista. Jyväskylän yliopiston journalistiikan yliopistonopettaja Panu Uotila kertoi tuolloin, ettei ole törmännyt vastaavaan kesätoimittajapulaan edellisten reilun kymmenen vuoden aikana.
Yleensä Ilkka-Pohjalaiseen on tullut hakemuksia kesätoimittajaksi lähes 90, mutta viime vuonna niitä tuli noin 50. Yhtiö rekrytoi yli 30 kesäsijaista yhteen maakuntalehteen ja seitsemään yksipäiväiseen paikallislehteen.
Nyt Ilkka-Pohjalaisen hakijamäärät ovat palanneet samoihin määriin kuin ennen pudotusta. Lampinen kertoo, että tämän vuoden rekrytointiin panostettiin tavallista enemmän.
Työ aloitettiin jo ennen viime vuoden juhannusta, kun kesätoimittajien kanssa pidettiin palaveri heidän rekrytointikokemuksistaan. Selvisi, että esimerkiksi lehden rekrytointilomaketta ei löytynyt kesätoimittajahakua googlaamalla.
Myös hakuvideoon panostettiin nyt enemmän kuin viime vuosina, ja siihen kysyttiin sisältötoiveita kesätoimittajilta.
– He kertoivat, että haluaisivat kuulla siitä, miten aiemmat kesätoimittajat ovat kokeneet perehdytyksen ja millaisilla keikoilla he ovat päässeet käymään.
Jos kesätyöhakemuksia ei olisi alkanut tulla, Ilkka-Pohjalainen oli varautunut lisäämään kohdennettua markkinointia sosiaalisen mediaan.
Lampinen arvioi, että haun onnistumisessa on ollut merkitystä erityisesti sillä, että toimituksessa käytetään aikaa kesäsijaisten perehdyttämiseen ja tukemiseen.
– Uskon, että sillä on ensiarvoisen tärkeä rooli sille, miten meistä puhutaan työpaikkana opiskelijoiden keskuudessa.
”Kun tarjoaa osaamista kehittävää palautetta, perehdytyksiä ja kiinnostavia tehtäviä, se lisää hakemusten määrää tulevina vuosina.”
Toimitusten kesärekrytointivaikeudet ovat kuitenkin säilyneet samanlaisina kuin viime vuonna, yliopistonopettaja Panu Uotila arvioi.
– Kasvukeskusten ulkopuolella on osaavista hakijoista enemmän kysyntää kuin tarjontaa. Journalistiikan opiskelijoiden näkökulmasta tilanne on hyvä, kun paikkoja on ollut hyvin tarjolla.
Uotila korostaa työn sisällön ja työnantajan toiminnan merkitystä kesätyöhakemusten saamisessa. Hänen mukaansa opiskelijat kaipaavat kesätyöpaikoiltaan monipuolisuutta: sitä, että deskityön lisäksi pääsisi kiinnostaville juttukeikoille sekä tekemään myös pidempiä juttuja ja kenties ääntä ja videota.
Samalla hän nostaa esiin nuorten toimittajien toiveen saada jutuistaan palautetta: ei ainoastaan huomiota siitä, onko juttu hyvä vai huono, vaan myös perusteluja.
– Kun tarjoaa osaamista kehittävää palautetta, perehdytyksiä ja kiinnostavia tehtäviä, se lisää hakemusten määrää tulevina vuosina, koska alan opiskelijat keskustelevat kesätyökokemuksistaan somessa.
Keskisuomalainen-konsernin lehdet ovat vastanneet hakijamäärien pudotukseen alkamalla järjestää rekrytointi-iltamia yhdessä Jyväskylän yliopiston toimittajaopiskelijoiden ainejärjestö Lööpin kanssa. Iltatilaisuudessa on tarjoilua sekä esihenkilöitä ja aiempien vuosien kesätoimittajia konsernin lehdistä eri puolilta Suomea kertomassa kokemuksistaan.
Keskisuomalaisen varapäätoimittajan Inkeri Pasasen mukaan mediatalo alkoi järjestää iltamia jo ennen koronapandemiaa, kun se ennakoi, että hakijoita voi olla jatkossa vaikeampi saada. Tapahtumien osallistujamäärä on hänen mukaansa vaihdellut viidenkymmenen molemmin puolin.
Pasanen uskoo, että tilaisuuksissa syntyvä vuorovaikutus on syynä siihen, että konsernin lehdet myös Jyväskylän seudun ulkopuolella ovat saaneet hakijoita myös viime vuosina.
– Siellä on mahdollisuus kysyä rekrytoinneista heti ja jäädä henkilökohtaisesti keskustelemaan eri medioiden edustajien kanssa.
Pasasen mukaan journalistiopiskelijoilla on ennakkoluuloja paikallislehtiä kohtaan. Hän kertoo törmänneensä ilmiöön ensimmäistä kertaa toistakymmentä vuotta sitten.
– Tiedän, että on jonkinlaista pelkoa, että jos menee paikallislehteen, leimautuu vain paikallislehtitoimittajaksi. Olemme saaneet tuota virheellistä ennakkokäsitystä kumotuksi, sillä missä tahansa mediassa arvostetaan paikallislehtikokemusta hurjan paljon.
”Meillä on illuusio nuorista, jotka liikkuvat tuolla nomadeina menemään ja autoilevat. Ehkä heitä oli ennen enemmän.”
Haaga-Helia-ammattikorkeakoulun toimittajakoulutuksen johtajan Anne Leppäjärven mukaan opiskelijat nostavat kesärekrytoinneista puhuttaessa esiin käytännön kysymykset.
Keskeisiä kesätoimittajaksi lähtemisen kynnyksiä ovat Leppäjärven mukaan kahden asunnon pitäminen kesän yli ja se, ettei nykyajan toimittajaopiskelijoilla välttämättä ole ajokorttia.
– Luulen, että me emme tajua nuorten todellisuutta, hän sanoo.
– Meillä on illuusio nuorista, jotka liikkuvat tuolla nomadeina menemään ja autoilevat. Ehkä heitä oli ennen enemmän.
Leppäjärven mukaan sekä toimituksilla että uutistyöllä voi olla nuorten toimittajien keskuudessa negatiivinen maine. Uutistyön pelätään olevan juttujen kiireistä lapioimista, jota ei voi tehdä koulussa opetettujen eettisten periaatteiden mukaisesti. Myös kiireestä seuraavaa yksin jäämistä ja tuen puutetta pelätään.
– On huoli siitä, että tulevat kollegat ovat niin ylityöllistettyjä, ettei heiltä kehtaa edes pyytää apua.
Leppäjärven mukaan tällaiset tarinat toimituksista kuulostavat legendoilta. Hänen mukaansa toimittajakoulutuksen pitäisi voida avata opiskelijoille paremmin sitä, millaista työ toimituksissa on. Haaga-Heliassa tätä tehdään esimerkiksi Suomen mediamaisemaa avaavalla kurssilla.
Samalla Leppäjärvi heittää palloa toimituksille, jotta ne ymmärtäisivät nuorten todellisuutta sekä osaisivat tehdä työtään houkuttelevammaksi ja vastata hakijoiden pelkoihin. Tämä voisi tarkoittaa käytännössä sen kertomista, mitä kesätyöntekijät pääsevät tekemään ja millä tavalla kesätoimittajat pääsevät osaksi työyhteisöä.
