Viime viikolla Alma Median toimitusjohtaja Kai Telanne arvioi Suomen Lehdistön jutussa, että tekoälymurros on nopea, noin viiden vuoden mittainen ja tarkoittaa sitä, että työn tekemisen resurssit puolittuvat tai vaihtoehtoisesti nykyisillä resursseilla on tehtävä tuplasti enemmän ja nopeammin.
Sanoma Media Finlandin toimitusjohtaja Pia Kalsta toteaa, että Telanteen näkemys on samansuuntainen kuin monilla tekoälyasiantuntijoilla. Kalstan mukaan media on edelläkävijä generatiivisen tekoälyn hyödyntäjänä samaan tapaan kuin se on ollut etujoukoissa digitalisaatiossa. Hän arvioi tekoälymurroksen olevan nopeampi kuin digitalisaatiokehitys mutta kestävän kuitenkin pidempään kuin viisi vuotta.
Kalstan mukaan on selvää, että tekoäly tehostaa Sanomankin toimintaa. Se tarkoittaa rutiinitöiden vähenemistä mutta toisaalta myös uudenlaisten liiketoimintojen syntyä, mikä voi tuoda mukanaan kasvua.
– Rutiinitöiden hävitessä jatkossa tarvitaan enemmän senioriteettia, ammattitaitoa ja päätöksentekokykyä. Journalismi on myös valintoja, Kalsta sanoo.
Tekoälytyökaluja on nyt otettu Sanomalla laajamittaisesti käyttöön esimerkiksi uutishankinnassa, litteroinnissa ja versioinnissa. Vaikutukset alkavat pikkuhiljaa näkyä myös asiakkaille. Jo nyt käytössä on tekoälyavusteisesti tehtyä uutisaudiota ja juttujen tiivistelmiä.
Kalstan mukaan erilaisten sisältöjen määrä kasvaa räjähdysmäisesti, ja samaan aikaan sisältöjen tuottamisen kustannukset laskevat ja asiakkaiden odotukset kasvavat.
Pohjoismaisten mediayhtiöiden vahvuuksiksi murroksessa Kalsta laskee vahvat asiakassuhteet, kansalaisten luottamuksen mediaan sekä runsaan suoran liikenteen median digipalveluihin. Tulevaisuudessa mediayhtiöiden on entistä enemmän kiinnitettävä huomiota asiakaskokemukseen eli itse sisältöjen lisäksi myös siihen, miten niitä tarjoillaan asiakkaille nopeasti ja yksilöllisesti.
Hän muistuttaa, että tekoälyn kehitys ja vaikutukset paljastuvat pikkuhiljaa.
– Kun otetaan yksi askel eteenpäin, saadaan näkymä siihen, mikä on seuraava askel. Kun toimialana lähdemme muutokseen avoimesti oppimaan uutta ja katsomaan mahdollisuuksia, uskon, että niitä myös avautuu.
”Kun otetaan yksi askel eteenpäin, saadaan näkymä siihen, mikä on seuraava askel.”
LUT-yliopiston professori Paavo Ritala sanoo ymmärtävänsä Telanteen heiton tekoälymurroksen nopeudesta ja vaikutuksista, mutta ei näe siinä hirveästi uutta. Teknologian vaikutuksista työntekoon on puhuttu aina, joskin tekoälymurroksen muutosvauhti saattaa hämmentää monia.
Ritalan mielestä on kuitenkin niin, että organisaatiot ja työnkuvat muuttuvat aina hieman hitaammin kuin hurjimmillaan ennustetaan ja millainen potentiaali teknologialla olisi.
– Muutos ei ole niin nopeaa kuin ”ideaalimaailmassa”, Ritala sanoo.
Ritala on seurannut pitkään mediayhtiöiden digitalisaatiokehitystä ja johti hiljattain päättynyttä tutkimushanketta, jossa selvitettiin generatiivisen tekoälyn vaikutuksia journalistiseen työhön eri mediataloissa.
Hänen mukaansa suomalaisilla mediayhtiöillä on hyvät lähtökohdat tekoälyn hyödyntämiseen, koska Suomessa digitalisaatio on pitkällä ja parhaat käytännöt leviävät mediayhtiöiden välillä ja sisällä. Toisaalta konsolidaatiokehityskin on luonut hyvää maaperää.
– Alustat ja teknologiat ovat yhteisessä käytössä. 10 vuotta sitten ei ehkä olisi ollut kaikissa erillisissä organisaatioissa resursseja tällaiseen, Ritala sanoo.
Viime vuonna mediayhtiöissä pilotoitiin työkaluja sekä luotiin pelisääntöjä ja ohjeistuksia tekoälyn käyttöön. Tänä vuonna tekoälytyökaluja otetaan laajamittaisesti käyttöön ja skaalataan toimintaan.
Ritala muistuttaa, että tekoälyn tuottavuusvaikutukset tulevat pienistä puroista sitä mukaa, kun parhaat käytännöt leviävät.
– Kun tehokkuusetuja alkaa tulla, se mahdollistaa toimittajien keskittymisen olennaiseen, Ritala sanoo.
”Muutos ei ole niin nopeaa kuin ’ideaalimaailmassa’.”
Toinen puoli on, että mediayhtiöt voivat saada kilpailuetua, jos pystyvät luomaan uniikkia sisältöä. Tällaisesta esimerkiksi Ritala nostaa A-lehtien englanninkielisen Kotona.com-sivuston, jonka sisältö on käännetty olemassa olevista materiaaleista tekoälyn avulla.
– Siinä ei tehdä samaa asiaa kuin ennen tuplasti enemmän ja nopeammin, vaan jotain ihan uutta, mitä ei ole tehty aikaisemmin.
Ritala sanoo, että tyypillinen harhakuvitelma on, että heti kun tekoälyn ottaa käyttöön, kaikki tehostuu. Näin ei ole, vaan tekoälyn hyödyntäminen vaatii tietenkin koulutusta ja omaksumista eli aikaa. Yksi lisäkustannus on se, että ihmistä voidaan tarvita tarkistamaan, ohjaamaan tai hyväksymään tekoälyn tuottamia sisältöjä.
– Näennäinen helppous on osa illuusiota. Tekoälyltä voi kysyä jotain, ja vastaus tulee heti, Ritala kuvaa.
Tämä on kuitenkin vielä kaukana tiettyyn käyttötarkoitukseen räätälöidystä työkalusta, jollaiset vasta tuovat tehokkuus- ja luovuusetuja organisaatioissa. Tällaisten kehittäminen voi vaatia isoja ja pitkiä projekteja ja erikoisosaamista.
Mutta miten tekoäly vaikuttaa mediatalojen liiketoimintaan ja kannattavuuteen? Ritala arvioi, että sisältöjen lisääntyessä ajankohtaisen ja merkityksellisen journalismin arvo kasvaa. Toisaalta vielä ei tiedetä, millaisia korvauksia mediayhtiöt mahdollisesti saavat sisältöjensä käytöstä tekoälyn kehityksessä ja tekoäly-yhtiöiden palveluissa. Esimerkiksi Schibsted teki jo suoran sopimuksen OpenAI-yhtiön kanssa.
– Tämä voi tuoda mediayhtiöille uusia tulonlähteitä mutta samalla voi olla uhka, että tuote karkaa omista käsistä, Ritala pohtii.
”Tekoäly ei korvaa ihmisten kohtaamista, luottamuksen saavuttamista ja verkostoitumista.”
Tampereen yliopiston journalistiikan työelämäprofessori Laura Saarikoski pitää Kai Telanteen ennustetta tekoälymurroksen vaikutuksista oikeansuuntaisena. Mullistus tulee olemaan todella nopea ja vaikutuksiltaan kenties suurempi kuin internetin tulo aikanaan.
– Mutta en usko, että kaikki haluavat tuplata juttutuotantonsa, Saarikoski sanoo viitaten Telanteen arvioon, että nykyisillä resursseilla työtä on tehtävä tuplasti enemmän ja nopeammin.
Jokaisen toimituksen ja toimittajan olisi kuitenkin viimeistään nyt syytä miettiä, miten tekoälyn tuomassa kilpailussa voi pärjätä. Kyse on siitä, kannattaako ihmisvoimin panostaa sellaiseen osaamiseen tai tekemiseen, jonka tekoäly voi tehdä huomattavasti tehokkaammin, kuten vaikkapa haastattelunauhojen litteroinnin.
– Mutta tekoäly ei korvaa ihmisten kohtaamista, luottamuksen saavuttamista ja verkostoitumista. Sitä, että sinulle vuodetaan skuuppeja, joita ei löydy netistä.
Tästä syystä Saarikoski kehottaa kaikkia toimittajia keskittymään verkostojen luomiseen omilla seuranta-alueillaan. Myös hyvien haastattelujen tekeminen, omintakeiset ideat ja persoonallinen tyyli ovat tekoälyn ulottumattomissa.
Saarikoski pitää luultavana, että toimittajien määrä Suomessa vähenee tekoälyn läpimurron myötä, koska aluelehdistön taloudellinen tilanne on muutenkin vaikea.
– Mutta on jokaisen mediatalon vastuulla arvioida, mihin työtehtäviin tarvitaan ihmisiä ja mitkä tehtävät on eettisesti järkevää korvata tekoälyllä.
Saarikoski kehittää opetuksensa lisäksi työryhmän kanssa tekoälytoimitusta, jonka ideana on selvittää, mitkä kaikki työtehtävät toimituksissa on mahdollista hoitaa tekoälyn avustuksella ja missä taas ihminen on korvaamaton. Hän on pilkkonut osiin esimerkiksi päätoimittajan toimenkuvaan kuuluvia asioita ja yllättynyt, missä kaikessa generatiivisesta tekoälystä voi olla apua. Yksi tällainen on yllättäen työntekijän motivointi.
Generatiivisen tekoälyn avulla esihenkilön on mahdollista nopeasti päästä käsiksi yksittäisen työntekijän edellisen vuoden työsuorituksiin sekä valmistautua kehityskeskusteluun.
– Kokeneena pomona voisin tietysti ajatella nämä itsekin. Mutta motivoinnin voi pilkkoa erilaisiin palasiin. Itse keskustelu on se, mitä tekoäly ei voi korvata.
